Uusi nousu syvästä etelästä

Aidatun ratakierroksen kotimainen valtikka on nyt Jussi Heikkilällä. Viipurin Urheilijoiden rämäpää on talvehtinut Yhdysvalloissa ilmeisen onnistuneesti harjoitellen. Kotimainen kilpailukausi ei ole vielä edes alkumetreillään, mutta Jussi Heikkilä on lyönyt pöytään loistavia näytteitä kunnostaan.

Virroilta lähtöisin oleva Jussi Heikkilä opiskelee South Carolinan yliopistossa, ja paikallisen yliopistourheilukulttuurin mukaisesti jo suomalaisesta näkökulmasta aikaisessa vaiheessa kevättä pitää pystyä tekemään kovia tuloksia. Heikkilä osoitti NCAA:n itäisen alueen mestaruuskilpailuissa suoritustasonsa nousseen ja sijoittui kisassa viidenneksi uudella 400 metrin aitojen ennätysajallaan 50,28.

Jussi Heikkilän vauhti Yhdysvaltojen yliopistoradoilla on ollut vakuuttavaa.

Vauhti riitti avaamaan suomalaisaiturille paikan koko NCAA:n mestaruuskisoihin, jotka käydään 6.-9. kesäkuuta Sacramentossa. Heikkilästä tulee lähes 40 vuoteen ensimmäinen suomalaispikajuoksija kilpailuissa.

- Niitä kisoja varten ei ole enää paljon tehtävissä. Harjoittelu on jo tehty, nyt vain keskityn. Otan pari hyvää hierontaa ja teen muutaman hyvän harjoituksen ennen lähtöämme Kaliforniaan ensi viikonloppuna, Heikkilä kertoo.

- Kilpailen 400 metrin aidoissa ja olen varamiehenä Gamecocksin 4x400 metrin viestijoukkueessa. Se oli kolmas NCAA:n hallimestaruuskisoissa, ja pojat ovat juosseet 3.03,86 ulkoradoilla kauden parhaaksi ajakseen.

Suomalaiset aikajuoksuperinteet jatkuvat

Edellinen suomalainen pikajuoksija, joka selviytyi NCAA:n mestaruuskilpailuihin oli edesmennyt Jaakko Tuominen, joka vuonna 1968 sijoittui 400 metrin aitajuoksussa kuudenneksi. Tuon kilpailun voitti britti David Hemery, joka samana vuonna Mexicon olympiakisoissa juoksi uuden maailmanennätyksen 48,12.

400 metrin aitajuoksun Suomen kaikkien aikojen tilastossa Jussi Heikkilä on nyt seitsemäs tuoreella ennätyksellään 50,28 ja Jaakko Tuominen kahdeksas 1960-luvulta peräisin olevalla entisellä Suomen ennätyksellään 50,4.

Heikkilän tavoitteet ovat korkealla ajatellen tulevaa mestaruustaistoa.

- Haluan juosta kolme kilpailua. Haluan päästä loppukilpailuun. Ja haluan juosta 49,80, joka on Osakan MM-kisojen B-raja.

Heikkilä ei ole talven aikana keskittynyt pelkkään urheiluun, vaan hän on puurtanut ahkerasti myös koulun penkillä. Siitä osoituksena ja palkintona hän sai viikko sitten paperit ulos taloustieteiden opintojensa päätteeksi.

- Kyse on vain aikataulun laatimisesta. Yleensä urheilu menee etusijalle, mutta minun mielestäni aika riittää hyvin molempiin. Minulla ei hirveästi ole aikaa vain istua omassa huoneessani ja katsella televisiota. Jos olen huoneessani, opiskelen. Minulla ei juurikaan ole aikaa istua tekemättä mitään, Heikkilä toteaa.

Yleisurheilu ei ollut ainut laji nuoren Jussi Heikkilän kiinnostuslistalla. Hän pelasi myös jääkiekkoa, lentopalloa ja pesäpalloa.

- Aloitin yleisurheilun 19 vuotta sitten, eli viisivuotiaana. Isäni Matti Heikkilä valmensi minua aluksi. Kilpailin kaikissa yleisurheilulajeissa 16-vuotiaaksi asti, mutta nyt kilpailen vain 400 metrin aidoissa, Heikkilä sanoo.

Stanley Cup jäi serkulta haaveeksi

Jussi Heikkilä ei ole ainut sukunsa edustaja, joka on astunut tänä keväänä pitkillä askelilla eteenpäin urheilijana Pohjois-Amerikassa. Hänen serkkunsa Valtteri Filppula murtautui ensimmäisenä suomalaisena legendaarisen Detroit Red Wingsin pelaavaan kokoonpanoon. Ja Filppula teki läpimurtonsa tyylikkäästi, sillä hän oli ilta toisensa jälkeen jäällä ottelun viimeisillä minuuteilla riippumatta tulostaululla komeilevista numeroista.

Red Wingsin tie kohti NHL:n himoittua mestaruutta katkesi konferenssifinaaleissa, kun Teemu Selänteen edustama Anaheim Ducks laittoi Hockey Townin edustajat kesälomalle. Jussi Heikkilällä on selvä käsitys, mikä joukkue Stanley Cupin tänä vuonna voittaa.

- Anaheim Ducks. Minun mielestäni he ansaitsevat voittaa kannun. En ole koskaan pitänyt Ottawasta, sillä minun mielestäni se on tylsä joukkue. Anaheimissa toki pelaa myös suomalainen pelaaja, Teemu Selänne on mielestäni yksi parhaista, Heikkilä näkee.

- Jääkiekko on suosikkilajeistani kakkonen juoksemisen jälkeen. Muutin juuri pois campukselta, ja minulla ei ole televisiota, joten en ole voinut seurata pelejä, mutta toivottavasti löydän jonkun ravintolan, jossa voisin seurata Stanley Cup –finaaleja.

Yhdysvalloissa vietetty aika on tuonut Heikkilälle sukanvarteen monenlaista oppia. Hän on nähnyt erilaisen kulttuurin, saanut seurata uudenlaisia valmennusoppeja, oppinut kieltä ja kasvanut ihmisenä. Paras oppi on kuitenkin edelleen peräisin omalta isältä.

- Jos yrität tarpeeksi, saavutat tavoitteesi. Yleensä se toimii. Sen olen oppinut isältäni.

Nuori mies kaukaa Euroopasta on saanut vastailla monenlaisiin kotimaataan koskeviin kysymyksiin.

- Hulluin kysymys ei tullut urheilutovereiltani vaan eräältä tytöltä. Hän kysyi minulta, että mistä olen kotoisin. Vastasin, että Suomesta. Hän sanoi, ettei tiedä sellaisesta osavaltiosta, missä se on. Hän kuvitteli, että Suomi on Yhdysvaltojen osavaltio, Heikkilä kertoo.

Harjoitusolot kunnossa läpi vuoden

Carolinassa Jussi Heikkilä on saanut harjoitella koko vuoden ulkona. Koti-Suomen lumesta, loskasta ja pakkasesta ei ole tietoakaan. Vuosi sitten hyvistä harjoitusolosuhteista huolimatta kesän vauhti jäi verkkaiseksi, sillä hän jäi ratakierroksen aidoissa sekunnin päähän vuoden 2005 parhaasta ajastaan.

- Pidän eniten täällä säästä ja ystävistäni. Täällä on lämmintä, ei ole talvea eikä lunta. Ja olen saanut paljon hyviä ystäviä yliopiston urheilujoukkueesta, Heikkilä toteaa.

- On mukava hengata ulkona ja katsella leffoja ystävieni kanssa. He ovat kaikki erilaisia.

NCAA:n mestaruuskisat Sacramentossa ovat huipennus ja päätös Heikkilän kaudella Yhdysvalloissa. Parin viikon päästä hän lentää jälleen isiensä maille Suomeen.

- Odotan innolla paluutani Suomeen. Pidän Yhdysvalloista, mutta kaipaan Suomea. Sopeutuminen uusiin olosuhteisiin vei pari vuotta, mutta tänä vuonna kaikki on alkanut sujua. Teen nykyisin itse ruokani ja syön suomalaista kotiruokaa, vaikka asunkin Yhdysvalloissa.

- Olen ollut vaikuttunut siitä, miten ystävällisiä ihmiset ovat Yhdysvaltojen eteläosissa. Kaikki tervehtivät riippumatta siitä, ovatko he tuttuja vai eivät.

Puolentoista vuoden opiskelujen lomassa Heikkilä on ehtinyt myös kiertää hieman maata.

- Olen yllättynyt siitä, että vierailemissani kaupungeissa ei ole ollut keskustaa. Philadelphia on ainut yhdysvaltalainen kaupunki, jossa on ollut oikea keskusta, Heikkilä ihmettelee.

Kimmo Mäkeläinen, 27.05.-07