Saksassa syntynyt, nigerialaisen isän poika, tummaihoinen Stefan Koivikko ehti pistää juniorivuosinaan piikkarit naulaan kahdesti. Työ, musiikki ja armeija veivät kiinnostuksen ja ajan, mutta kesällä 1998 Aki Putkinen vihjaili Stefanille, että noin yhdentoista sekunnin ajalla saattaisi aueta paikka Karhulan Katajaisten viestijoukkueeseen. Syksyn tullen Koivikko kaivoi piikkarit naftaliinista.

Jo hallikaudella Koivikon ajat olivat lupauksia herättäviä harjoitustaustat huomioiden, ja kesällä 100 metriä kulki aikaan 10,74. Palkintokaappiin ilmestyi myös pronssinen SM-mitali, sillä Karhulan Katajaiset sijoittui SM-pikaviestissä kolmanneksi.

16.7.2000 piirtyi suomalaisen pikajuoksun historiaan. Tuolloin Tommi Hartonen siirsi sadan metrin Suomen ennätyksen uudelle kymmenysluvulle, ja moni muukin suomalaissprintteri paranteli ennätystään Lapinlahden mondo-kentän vihkiäiskilpailuissa. Näin teki myös Stefan Koivikko, joka kellotti suomalaisittain kovan ajan 10,52. Kuukautta myöhemmin kisailtiin Suomen mestaruuksista Lahdessa. Koivikko selviytyi finaaliin sekä 100 metrillä että 200 metrillä ja ylitti maalilinjan molemmissa juoksuissa neljäntenä. 100 metrin nelossija kuitenkin kirkastui pronssiseksi, kun Ville Vakkurin suoritus mitätöitiin doping-käryn myötä.

Pronssia tuli sadalta metriltä myös Turussa vuotta myöhemmin. Reilu viikko Kalevan Kisojen jälkeen Koivikko juoksi kotikentällään Kotkan Karhulassa uuden ennätyksensä, 10,47.

Koivikko lähti kesään 2002 mielessään Münchenissä järjestettävien EM-kilpailujen tulosrajat 10,50 ja 21,10. Mies oli tarpeeksi kovassa kunnossa, mutta ilmojen haltija ei olisi millään halunnut päästää Stefania EM-areenalle. 100 metrin EM-raja alittui kisoihin mennessä seitsemään kertaan, mutta viidessä ensimmäisessä juoksussa oli liikaa myötätuulta selän takana. Vasta viimeisessä mahdollisessa näyttöpaikassa, Joensuun Kalevan Kisa -finaalissa, tuuli pysyi sallittuna. 1,7 metrin myötätuuli siivitti Koivikon uuteen hienoon ennätykseen 10,38 ja samalla SM-hopeaan huippukuntoisen Markus Pöyhösen takana.

200 metrillä Koivikko juoksi jo alkukesällä Annecyn Euroopan cupin ykkösdivisioonan kilpailuissa 21,13 vastatuuleen, mutta tuolla matkalla hän ei EM-rajaa pystynyt rikkomaan. Lähimmäksi, sadasosan päähän, hän pääsi Kalevan Kisojen finaalijuoksussa, jossa kuitenkin tuulta oli jälleen yli sallitun kahden metrin sekunnissa. Koivikon kaulaan pujotettiin tältäkin matkalta hopeinen mitali.

EM-kisat olivat mielenkiintoinen kokemus. Siellä puitteet olivat todella isot. Alkuerissä pyöri päässä ja mahassa vaikka mitä ajatuksia, Koivikko kertoi myöhemmin. En ollutkaan alkuerissä oma itseni. Tunnelman hävittämiseen meni valtavasti energiaa. Siellä huomasi, mihin suurkilpailujen kokemusta tarvitaan.

Yksi kesän 2002 eittämättä hienoimmista juoksuista Koivikon osalta oli 4x100 metrin viestin SM-finaali, jossa tämä nousi takaa ja kukisti SE-mies Tommi Hartosen ankkuriosuudella. Eroa Koivikon Karhulan Katajaisten ja Hartosen HIFK:n välille saatiin yksi sadasosasekunti.

Koivikko ei toistaiseksi ole urheillut ammatikseen, vaan on tehnyt kolmivuorotyötä UPM-Kymmene Voikkaan paperitehtaalla