Marko Nieminen raketin lailla pikajuoksukartalle

Talven hallikaudella yksi jos toinen hämmästeli, että kuka ihme on Marko Nieminen. 26-vuotias pikajuoksutulokas hätyytteli seitsemän sekunnin rajapyykkiä ja selvitti tiensä heti ensimmäisenä kilpailukautenaan aikuisten halli-SM-kilpailuihin saakka.

Tilastoja penkoessa Niemiselle löytyy ennen tätä vuotta vain yksi virallinen kilpailunoteeraus. Syyskuun neljäntenä päivänä viime syksynä hän osallistui Jyväskylässä piirikunnallisissa kilpailuissa 200 metrin juoksuun. Hienoisessa vastatuulessa syntyi aika 23,43.

Hallikaudella Nieminen juoksi heti ensimmäisessä 60 metrin kilpailussaan kelpo ajan, 7.12. Kolme viikkoa myöhemmin vauhti kiihtyi jo 7,01:een, ja tie Kuortaneen SM-halleihin avautui. 200 metrillä hallikauden ainut juoksu Jyväskylässä lyhyellä radalla toi tuloksen 23,19.

Mistä tämä mies oikein ilmestyi?

Monipuoliselta taustalta pikajuoksun pariin

Marko Niemisellä on monipuolinen ja pitkä urheilutausta. Viime syksyyn asti hän on puuhastellut useiden eri lajien parissa, lähinnä harrastusmielessä.

-Kartingia olen ajellut lapsuudessa kymmenen vuotta, josta viimeiset kolme kilpaa kansallisella tasolla. Samoihin aikoihin muistan käyneeni kotikylän hiihtokisoissa. Salibandya olen pelannut sen alkuaikoina Bandy Boys-88 -joukkueessa, ja vieläkin sählääminen kuuluu harrastuksiin. Harrastejääkiekkoa olen pelannut 4. divarissa pari vuotta. Erästä kamppailulajia tuli nuorempana harrastettua, ja kävin parissa kilpailussa. Punttia olen nostellut omaksi iloksi viimeiset kymmenen vuotta. Joten ei minkäänlaista varsinaista urheilutaustaa, mutta monipuolisesti harrastanut, Nieminen luettelee.

Marko Niemisen (oik.) vauhti on kiihtynyt vuodessa paljon

Yleisurheiluareenoilla Marko Nieminen on kuitenkin vielä melkoinen keltanokka.

-Kolme päivää ennen tuota viimesyksyistä 200 metrin kisaa otin osaa Hartolan kunnan mestaruuskilpailuihin, joissa lajeina olivat 60 metriä, pituus, kiekko ja 800 metriä. Tarkoituksena oli juosta 60 m (käsiaika 7,1) ja hypätä pituutta (569), mutta lopulta myös yritin heittää kiekkoa ja lönköttelin 800 metriä. Muistikuva on, että olen lapsuudessa juossut ainakin kerran 300 metriä Hartolassa. Aikaa en tosin muista, Nieminen kertoo.

-Lisäksi tietysti nää perinteiset yleisurheilut mitä peruskoulussa on vuosittain. Tosin lapsuusaikana en ikinä pärjännyt pikamatkoilla peruskoulun kilpailuissa. Muistaakseni juoksin jotain 16 sekuntia satasen yhdeksännellä luokalla. Siksi onkin hieman mystistä, että näin iäkkäämmällä iällä matkat taittuvat ihan mukavaa vauhtia. Muutama vuosi sitten kävin omaksi ilokseni hyppimässä pituutta, Nieminen jatkaa.

Mistä sitten yhtäkkiä innostus aloittaa pikajuoksuharrastus?

-En itse asiassa tiedä tarkkaan miksi aloitin pikajuoksuharjoittelun. Ehkä ajatus pikajuoksun aloittamisesta on kypsynyt vuosien saatossa ja siihen on ollut monia syitä. Ensi kiinnostukset tulivat vuonna 1999 kun opiskelin Vierumäellä ja juoksentelin valokennoilla paikaltaan ja lentäviä 20-metrisiä. Taaskaan en muista aikoja. Se oli silloin erilaista harjoittelua mihin olin tottunut. Tällöin kävi mielessä, että olisi mukava kokeilla miten 100 metriä kulkisi. Jotenkin se kuitenkin jäi, Nieminen pohtii.

Vaikka yleisesti ollaan luultu, että Marko Nieminen aloitti pikajuoksuharrastuksensa vasta viime syksynä, se ei aivan tarkkaan ottaen pidä paikkaansa.

-Harjoittelin pikajuoksua jo kesän 2001 ja tarkoitus oli silloin syksyllä aloittaa systemaattinen harjoittelu, mutta silloin se taas kuitenkin jäi. Pikajuoksuharjoittelu jatkui 2002 toukokuussa, josta se on tähän päivään asti jatkunut, Marko selvittää.

Itseoppinut ajattelija

Kulunut vuosi on siis kulunut systemaattisen ja päämäärään tähtäävän valmentautumisen parissa. Varsinaista valmentajaa Marko Niemisellä ei ole, mikä lisää entisestään nopean nousun arvoa. Niemisen opit valmentautumiseen ovat melko lailla kirjatietoutta. Tietämystä ihmiskehon toiminnasta on tarttunut koulun penkiltä, sillä Marko Nieminen opiskelee fysioterapiaa Mikkelissä.

-Tosin opiskeluinto on ollut viimeisen vuoden aika laimeaa. Kaikki kiinnostus taitaa olla treenaamisessa, Nieminen tunnustaa.

-Viimeisin vuosi on ollut antoisa, koska on huomannut käytännössä harjoitteiden ja kuormittamisen toimivuuden. Perusteoriatietoa olen saanut aikaisemmista sekä nykyisestä opinahjoista. Vapaa-ajalla olen suorittanut liikuntalääketieteen appron ja lueskellut fyysisen kunnon kehittämisestä kirjoista. Tältä pohjalta suunnittelin aluksi ohjelmani, Nieminen kertoo.

-Tekniikkaan liittyviä vinkkejä kyselin hallikaudella JKU Miska Viiriltä ja samalla kiitos niille muutamalle ihmisille, jotka minua ovat auttaneet eteenpäin menemisessä, Nieminen kiittelee.

-Varmasti olen ollut onnekas kun olen löytänyt heti minulle toimivat harjoitteet. Vaikeaksi on osoittautunut kilpailukaudella harjoitteiden määrän valitseminen. En oikein vielä tiedä miten paljon uskallan harjoitella. Tästä syystä tällaista ns. "kunnon ajoitusta" johonkin kisaan tuskin on tänä kesänä tulossa. Kuitenkin aion vetää kesän suunnitelmien mukaan läpi ja syksyllä miettiä olisiko asioita pitänyt tehdä toisin. Tosin tässä suhteessa tuli jo pientä oppia hallikaudesta, Marko selittää.

Miten se vaikuttaa treenikuriin, jos ei omaa henkilökohtaista valmentajaa ole vieressä piiskaamassa, ja miten suoritusvirheiden korjaaminen tapahtuu?

-Tähän saakka treenaaminen on ollut mielekästä ja motivoivaa, joten treeneihin lähteminen ja niistä suoriutuminen ei ole ollut ongelma. Syksyn jälkeen ei ole juurikaan treenejä jäänyt tekemättä. Tää virheiden korjaaminen on mielenkiintoinen asia, josta voisi avata mielenkiintoisen keskustelun. Lyhyesti, olen pyrkinyt kehittämään mielikuvia juoksusta ja toteuttamaan niitä harjoittelussa. Harjoitteita tehtäessä olen miettinyt asioita, ja aina välillä sitä saa jonkinlaisia ideoita ja niitä kokeilee. Jotkut ovat olleet toimivia ja toiset vähemmän. Olen yrittänyt kuunnella kehoa ja tämän takia minun harjoitusohjelmassani on pientä liikkumavaraa harjoitteiden sisällä. Ajatuksenani on ollut, että aina voi tehdä asiat paremmin!

Tavoitteet täyttyneet jo

-En halunnut asettaa itselleni liian suuria tavoitteita, koska minulla ei ollut juurikaan käsitystä millaisella vauhdilla tulisin kehittymään. Asetin viime syksyn 200 metriin aikatavoitteet, ja jos siihen pääsisin niin lupasin itselleni, että kaksi vuotta panostetaan pikajuoksuun. Tavoiteaika täyttyi ja asetin tavoitteeksi seuraavassa kahdessa vuodessa alittaa silloiset Hartolan Voiman ennätykset: 100 m 11,08 ja 200 m 22,77. Hallikaudella 2003 oli tarkoitus kokeilla ainakin 200 metriä, jossa tavoitteena oli juosta kovempaa kuin viime syksynä. 60 metrin tavoitteeksi asetin 7,50 alituksen, ja olin itsekin ihan ihmeissäni, kun ekassa kisassa meni 7,12. Ekana kesänä (2003) oli tavoitteena alittaa 23 sekuntia 200 metrillä. Sataselle en tavoitteita asettanut, Nieminen kertoo.

Tavoitteet ovat siis toistaiseksi täyttyneet. Hartolan Voiman seuraennätykset kaatuivat heti ensiyrityksillä. Uransa ensimmäisessä 100 metrin kilpailussa Nieminen kellotti 11,07, ja kaksi päivää myöhemmin 200 metrin ennätys parantui lukemiin 22,61.

Kolmisen viikkoa myöhemmin oli pikajuoksukarnevaalien vuoro. Tuolloin oli aika puhkaista 11 sekunnin rajapyykki. Jo alkuerässä Nieminen leikkasi hurjan siivun ennätyksestään. Kellot pysähtyivät aikaan 10,84. Ihanteellisessa kahden metrin myötätuulessa juostussa finaalissa ennätys parani vielä aikaan 10,80. Ja samana päivänä Nieminen paransi 200 metrin ennätyksensä aikaan 22,14.

Heinäkuun puolivälissä Virroilla vauhti kiihtyi entisestään. Tuolloin syntyi 200 metrin toistaiseksi voimassa oleva ennätys 22,07.

Lahden eliittikisoissa satanen taittui vieläkin vauhdikkaammin. Aika 10,79 ei kuitenkaan kelpaa ennätyskirjoihin 3,5 sekuntimetrin myötätuulen takia. Vieläkö vauhti kiihtyy?

-Jos en uskoisi pystyisin juoksemaan kovempaa tänä kesänä pakkaisin kamani ja lähtisin mökille loppukesäksi ottamaan aurinkoa, jos se nyt edes suostuu paistamaan. Kuitenkin kesän tavoitteet ovat saavutettu, joten en ole pettynyt, jos jostain kumman syystä vauhti hyytyisi loppukesää päin, Nieminen toteaa.

-Jatkon suhteen on monenlaisia ajatuksia, kun noi tavoitteet nyt täyttyivät jo tänä vuonna, mutta juostaan nyt tämä kesä loppuun ja katsotaan sitten uudestaan, Marko jatkaa.

Loikkaus lähelle kotimaista pikajuoksukärkeä on ollut nopea. Eliittikisat ja aikuisten SM-kilpailut on tullut koettua jo ensimmäisenä todellisena harjoitusvuotena. Monelle vastaavat kokemukset jäävät kovasta panostuksesta huolimatta ikuisiksi unelmiksi. Mitä Marko Nieminen itse ajattelee asiasta?

-Tietysti ne ovat olleet mielekkäitä kokemuksia, mutta tähän asti jokainen kilpailu on ollut minulle yhtä tärkeä, joten siinä mielessä kyseiset kilpailut eivät eroa muista. Ehkä tämä kaikki on tapahtunut niin äkkiä, että ei osaa vielä arvostaa sitä, että on päässyt kyseisiin kisoihin. Varmasti siinä saa itsestäkin enemmän irti kun pääsee juoksemaan kovempia kavereita vastaa, Nieminen toteaa.

Onko mielessä kokeilla mitään muuta kuin 100 metrin ja 200 metrin juoksuja tänä kesänä? Esimerkiksi pituushyppyä tai ratakierrosta?

-No sillein leikkimielisesti, voisi jossakin kisassa tota 400 metriä koittaa, mutta siinä tulee kuolema viimeistään 300 metrin kohdalla. En treeneissäni juokse kuin harvoin 400 metrin vetoja ja silloinkin ajat ovat olleet siellä 80 sekunnin paikkeilla. Totuuden nimissä ei taida mun pää riittää kyseiseen matkaan, mutta voipi olla, että kyseinen matka on kokeiltava. Pituuskaan ei kuulosta hassummalta, mutta saa nähdä, Nieminen maalailee.

Suunnitelmallisesti harjoiteltu talvi

Vauhti on vuoden aikana kiihtynyt siinä määrin, että töitäkin on täytynyt tehdä. Mitä kulunut talvi on Niemisen harjoittelun osalta pitänyt sisällään?

-Suunnitelmallinen harjoittelu alkoi syyskuun kisojen jälkeen. Syksyllä treeni oli jaettu perusominaisuusjaksoihin ja nopeusvoimaominaisuusjaksoihin sekä kilpailukauteen. Kahdella ensimmäisellä jaksolla rytmityksenä oli kolme kovaa viikkoa ja kevyt viikko. Kun hallikauden jälkeen palattiin perusasioihin, niin tehtiin kaksi kovaa ja kevyt viikko. Kovilla harjoitusviikoilla 8-10 harjoitusta ja aina yksi lepopäivä. Kevyillä viikoilla 3-6 harjoitusta, Nieminen kertoo.

-Jokaisella jaksolla pyritään kehittämään 1-2 ominaisuutta ja ylläpitämään 1-3 ominaisuutta. Perus- ja nopeusvoimajaksot sisältävät paljon muutakin kuin mitä nimet antavat ymmärtää, mutta tämä nyt tässä yksinkertaisuudessa. Kilpailukaudella harjoitteiden määrä vaihtelee riippuen kilpailuiden määrästä, Marko jatkaa.

-Perusjaksoilla pyrin kehittämään punteilla perusvoimaa ja maksimivoimaa. Nopeuskestävyysharjoitteissa vedot pidempiä ja kevyempiä tai kävelypalautuksella lyhempiä vetoja. Myös lenkkeily kuuluu ohjelmaan. Nopeusharjoitelua teen ainakin kerran viikossa ja nopeuskestävyyttäkin joko punteilla tai loikkien kerta viikkoon.

-Nopeusvoimajaksoilla teen paljon nopeusvoimaa punteilla ja loikkien: ekalla jaksolla enemmän voimapäätä ja tokalla jaksolla nopeuspäätä. Nopeuskestävyysharjoitteet ovat lähinnä hapottomia ja jossain vaiheessa muutama viikko putkeen maksimilla. Nopeusharjoitteiden määrä lisääntyy tuolloin. Ohjelmaan kuuluvat lähtöharjoitteet ja vastusvedot, joilla pyrin parantamaan lähtöä ja etenkin kiihdytysvaihetta. Reaktioharjoitteita silloin kun on mahdollista, Hartolan starttitykki jatkaa.

-Kilpailukaudella painotan nopeutta ja ylinopeuksia myötävedoin, jolla pyrin parantamaan liikenopeutta, ja lähtöharjoitteita reaktioiden kera. Nopeusvoimaa teen lähinnä omalla painolla tai eripainoisia kuulia heittelemällä. Myös punteilla painotan nopeuspäätä, Marko kertoo.

-Nopeuskestävyyttä teen lähinnä kisoissa. Puntin nostamisesta pidän, ja sitä on mielestäni kokonaisuudessaan paljon harjoittelussani lukuun ottamatta kilpailukausia.

-Jos ajattelen kokonaismäärällisesti harjoittelua niin en hirveästi tee loikkaharjoitteita, koska ne kipeyttävät yleensä säären ja pohkeen seudun lihakset ja haittaavat seuraavien päivien harjoittelua. Tosin paikat kestivät keväällä jo paljon paremmin kuin viime syksynä. Pääsääntöisesti treeneissä juoksen aika lyhyitä matkoja, oli sitten kyse nopeudesta tai nopeuskestävyydestä. Eli jos tarkemmin syynätään niin kaikki nopeuskestävyysharjoitteeni eivät ole aivan sellaisia kuin teoriakirjat sanovat, Marko summaa.

Millainen oli ensimmäinen pikajuoksuharjoituksesi?

-Papereista löytynyt eka treeni on tehty 15.8.2001, jossa 5x60 m pystystä ja 5 lähtöharjoitusta, sen tarkemmin en silloin treenejä rustannut ylös. Sen kyllä muistan, että aluksi kävin yleensä treenaamassa sellaisiin aikoihin, että sain olla omissa oloissa. Kai sitä alussa ajatteli, että se juokseminen on järkyttävän näköistä ja hidasta ja niin se varmasti olikin, Marko toteaa.

Marko Niemisen tarinassa on tiettyjä yhtäläisyyksiä Stefan Koivikon vastaavaan. Jääkäämme odottelemaan, mitä seuraavaksi saamme kuulla.

Kimmo Mäkeläinen, 30.07.-03