| Rasitusmurtuma pilasi Tino-Taneli Tantun kesän |
Kesällä 2002 Suomen kansallista kärkeä keskimatkoilla hätyytellyttä
Rauman Urheilijoiden Tino-Taneli Tanttua ei näkynyt radoilla, kun viime
kesän tärkeimpiä koitoksia oteltiin. Reiden rasitusmurtuma päätti Tantun
kauden ennen kuin se ennätti kunnolla alkaakaan.
Keväällä kaikki näytti oikeinkin hyvältä. Pääsiäisenä Raumalla juostu
Mämmihölkkä oli ensimmäinen kunnollinen kunnonmittari, ja Tanttu
paransikin omissa nimissään vuoden takaa ollutta reittiennätystään 50
sekuntia. Juoksun jälkeen esitettyyn kysymykseen "joko avauskilpailussa
menee 1.47" tuli hetken mietinnän jälkeen varovainen vastaus "ei ehkä
vielä ihan ensimmäisessä kisassa".
- Keväällä kunto oli hyvä. Maantiellä pääsin huhtikuussa kahdeksan
kilsaa alle 3.10 kilomerivauhtia ja kontrolliharjoitusten ajat olivat
edellisvuotta paremmat, Tanttu kertoo nyt, marras-joulukuun vaihteessa.
Mämmihölkässä
kaikki näytti olevan kohdallaan |
Tanttu jätti Satakunnan pm-maastoissa muut taakseen reippaalla
marginaalilla. Esimerkiksi Jukka-Pekka Kauppi joutui tunnustamaan
raumalaismailerin selvästi paremmakseen. Liedossa juostuihin SM-maastoihin
Tanttu lähti neljän kilometrin matkalle tavoittelemaan sijoitusta kuuden
parhaan joukkoon, mutta tavoite ei aivan täyttynyt. Hän jäi 13. sijalle,
yhden sijoituksen päähän edellisvuoden kilpailuista. Lohtua tuli kuitenkin
joukkuekilpailusta, josta Rauman Urheilijoiden joukkue pokkasi
pronssimitalin. Tantun lisäksi mitalin makuun pääsivät Ilkka Varis ja
Joonas Hohkuri.
- SM-maastoissa lähdin ehkä liian kovaa matkaan ja hyydyin lopussa
13:ksi. Joukkue-SM-pronssi oli mukava yllätys, Tanttu muistelee.
Vaikeudet alkavat radalle siirtymisen myötä
Ratakauden avaamisessa ei alkuperäisten suunnitelmienkaan mukaan ollut
tarkoitus kiirehtiä. Vasta juhannuksena oli tarkoitus juosta tosimielessä
radalla kilpaa. Kauden avaus osui kesäkuun alkuun, kun Tanttu voitti oman
seuransa 110-vuotisjuhlakilpailuissa 3000 metrin juoksun ajalla 8.41,42.
Vuoden takainen ennätys parantui soolojuoksussa reilut yhdeksän sekuntia.
Lisäksi Tanttu kävi voittamassa Keuruun juhannuskisoissa 1500 metrin
B-erän ajalla 3.53,84 - parin sekunnin päähän edellisvuotisesta
ennätyksestä. Kenttäkuuluttaja taivasteli juoksun aikana, että millaisia
miehiä siellä A-erässä lainkaan onkaan, jos edellisen kesän Kalevan
Kisojen kutonen joutuu B-erään.
- Alkukesä oli aika rikkonainen ja pääsin radalle melko myöhään. Kausi
piti avata Eurajoki Games -kisoissa, mutta silloin vasen reisi oli niin
kireä, etten päätimme Tanen (valmentaja Tauno Iso-Tryykäri) kanssa jättää
starttaamatta, Tanttu kertoo.
- Pari viikkoa myöhemmin Lahden eliittikisaan lähdin epävarmoin
tuntemuksin, mutta juoksu meni loistavasti. Kierroksen väliaika 51,7 ja
600 metriä 1.19. Viimeisellä satasella askel alkoi painaa ja loppuirvistys
oli todella komea. Maalissa olin neljäntenä 1.50,61 ajalla. Edellä oli
vain Wilson Kirwa, Kukkamon Juha ja yksi englantilainen maileri.
Ensimmäiseksi kasiksi aika oli positiivinen yllätys ja antoi uskoa, että
kauden tavoite 1.48 menee rikki. Mutta ei mennyt...
Tino-Taneli
Tantun ennätys 800 metrillä on 1.49,89. Se on juostu
heinäkuun lopussa vuonna 2002 Kristiinankaupungissa. Aika riitti vuoden
2002 tilastoissa neljänteen sijaan Suomessa. Kauden ensimmäinen startti
päämatkalla alle sekunnin päähän ennätyksestä enteili hyvää, olihan
kuntohuippu tähdätty Kalevan Kisoihin elokuun lopulla. Mutta hyvän
avauksen jälkeen alkoivat ongelmat.
"Joensuun Kalevan kisoissa jäin finaalipaikasta sekunnin sadasosan,
mutta on Mietaan Juha hävinnyt isompiakin kisoja sadasosalla." |
-
Ensimmäisiä oireita vasemmassa reidessä oli heinäkuussa Lahden
eliittikisojen (2.7.) jälkeisenä päivänä. Alkuun sitä luultiin
lihastulehdukseksi. Viikon päästä Tampereen Eliittikisoissa juoksin
tonnivitosen ja se meni reilusti alle tavoitteiden. Jalat oli ihan jumissa
ja jalassa tuntui kipua, Tanttu muistelee.
- Tampereen kisan jälkeen jalka röntgenkuvattiin, eikä murtuma niissä
vielä näkynyt. Tämän tyyppinen hiusmurtuma on sellainen, että röntgenissä
se näkyy usein vasta 2-3 viikon viiveellä. Diagnoosi oli edelleen
lihastulehdus, Tanttu kertoo.
- Seuraavat kaksi viikkoa meni lepäillessä ja kevyitä harjoituksia
tehden. Elettiin päivä kerrallaan, mutta Kuortaneen ja Lappeenrannan
eliittikisat piti jättää väliin. Tämä söi miestä toden teolla, koska
Lahden kisa antoi viitteitä loistavasta kesästä.
Tuomio heinäkuun lopulla
- Oireet eivät menneet ohi edes levolla, ja reisi magneettikuvattiin
heinäkuun lopulla. Hiusmurtuma näkyi kuvissa ja keskustelu
urheilulääkärien Heinosen Ollin ja Oravan Sakarin kanssa selvensi, että
juoksut oli sen kesän osalta juostu.
- Pakkolepoa oli edessä kahdeksan viikkoa. Päivän normaalit kävelyt oli
sallittua, mutta koska murtuma oli reidessä, niin kaikki korvaava
harjoittelu, kuten pyöräily, soutu tai vesijuoksukin oli parempi jättää
tekemättä. Toisaalta, ei siinä vaiheessa kannattanut enää hötkyillä, kun
kausi oli kumminkin ohi ja seuraavaan kesää matkaa.
- Uudessa röntgenkuvauksessa syyskuun puolessa välissä näkyi, että
luutuminen oli sujunut tavoitteiden mukaisesti. Kevyen harjoittelun
aloitin syys-lokakuun vaihteessa, Tanttu kertoo.
- Nyt harjoittelu on alkanut kohtalaisesti ja tavoitteena on saada ehjä
ja onnistunut talviharjoittelukausi. Siihen kuuluu kaksi etelän leiriä.
Vuodenvaihteessa olen kolme viikkoa Espanjassa ja keväällä todennäköisesti
kuukauden joko Espanjassa tai Italiassa.
Etelään Tino-Taneli Tanttu lentää 26.12. sulattelemaan joulukinkkua. Ja
luonnollisesti harjoittelemaan.
- Viime vuonna olin Kaupin Jukkiksen ja Kirwan kanssa Espanjassa,
Fuengirolassa viisi viikkoa. Silloin sairastuin leirin lopussa
vatsatautiin, mutta kokonaisuutena leiri oli onnistunut. Nyt leiripaikka
on viitisenkymmentä kilometriä kauempana, lähellä Esteponaa.
Katse on
suunnattu jälleen eteenpäin |
- Ei harjoitusleirillä ole tarkoitus treenata hullun lailla vaan nyt
etenkin ensimmäisellä leirillä harjoittelu vielä peruskunnon kehittämistä
loukkaantumisen jälkeen. Merkittävänä erona kotimaassa harjoitteluun on
pitävä alusta ja paremmat olosuhteet. Suomessa liukkaalla juokseminen
altistaa aina rasitusvammoille ja loukkaantumisille. Leirillä
päiväohjelmaan kuuluu kaksi harjoitusta. Muu aika menee lepäillessä sekä
lihashuollolla ja hieronnoilla, Tanttu suunnittelee.
Pitkän juoksutauon ja piloille menneen kesän jälkeen urheilijan
ajatukset tulevasta ovat varmasti hieman epävarmat. Huippukunto on ehtinyt
kadota ja harjoittelu on aloitettava pohjilta. Toisaalta, kun kerran on
päässyt jollekin tietylle tasolle, sinne palaaminen on varmasti helpompaa
kuin uusi rajapyykkien tavoittelu. Tino-Taneli Tanttu ei
vastoinkäymisistään huolimatta ole selvästikään heittänyt kirvestä
kaivoon.
- Ensi kauden osalta odotan kehittymistä kaikilla matkoilla. On
ristiriitaista miettiä aikatavoitteita ensi kesäksi, kun viime kausi meni
niin kuin meni. Kasilla on tarkoitus vakiinnuttaa taso ja juosta viisi
kertaa alle 1.50. Jos tämä tavoite täyttyy niin varmasti se nappijuoksukin
sieltä tulee. Silloin voidaan odottaa aikaa 1.47-1.48, Tanttu pohtii.
Kysymykseen uran pahimmista pettymyksistä 24-vuotiaalta mailerilta
tulee vastaus, joka kertoo paljon miehen luonteesta.
- Monia nuoria urheilijoita vaivaa se, että jäädään surkuttelemaan
huonosti menneitä kisoja ja kyllästytään koko touhuun. Pettymykset pitää
unohtaa ja suunata katseet tuleviin koitoksiin. Tottakai jokaisen uralla
on karvaita pettymyksiä. Eurajoella 22-vuotiaiden SM-kisoissa 2000 olin
ikäluokkani tilastokärki ja johdin kisaa aina maalisuoralle asti. Lopussa
meni neljä miestä ohi ja Tanttu lähti treenaamaan. Joensuun Kalevan
kisoissa jäin finaalipaikasta sekunnin sadasosan, mutta on Mietaan Juha
hävinnyt isompiakin kisoja sadasosalla!
Innostus löytyi oksennuskisoista
Tino-Taneli Tanttu on suhteellisen tuore tuttavuus
yleisurheilupiireissä. VetoApuKisojen tai nuorten SM-kilpailuiden
tuloslistoilta hänen nimeään on melko turha hakea. Ensimmäinen
esiintyminen SM-tasolla tapahtui vasta vuonna 1998, jolloin Tanttu
osallistui 19-vuotiaiden ikäluokan 800 metrille. Tie nousi tuolloin
pystyyn jo alkuerissä. Seuraavan kerran SM-kilpailuihin Tanttu
osallistuikin miesten sarjassa, vuoden 2001 Kalevan Kisoissa Turussa.
Urheilutaustaa häneltä löytyy enemmän jalkapallon puolelta.
-
5-vuotiaana
aloitin Pallo-Iirojen miniliigassa ja isäni, Reijo oli aidosti innostunut jalkapallosta, Tino muistelee.
- Kymppivuotiaana osallistuin myös jonkin verran RU:n
yleisurheilutoimintaan, mutta lähinnä vain kilpailuihin. Ykköslajit olivat
pituushyppy ja pikajuoksu. Pituudessa voitinkin piirinmestaruuden
kohtalaisella tuloksella siihen nähden, että olin aina porukan pienin.
- Yleisurheilu jäi kokonaan ala-asteen maitokannukisojen jälkeen, mutta
futista pelasin aina B-junnuihin asti. Nuorempana olin melko lahjakas
futari, mutta kukaan ei kertonut, että pitäisi myös harjoitella joskus!
- Murrosiässä olin kieltämättä vähän laiska harjoittelemaan ja muut
"harrastukset" veivät suurimman osan ajastani. Aloin iskän jalanjäljissä
myös valmentaa pelaamisen ohella ja yhteen aikaan valmensin kolmea
joukkuetta, nappulaliigaa, C-junnuja ja Satakunnan piirinjoukkuetta, Tino
kertoo.
"Kisan jälkeen oksensin katsomon takana ikuisuudelta tuntuvan ajan ja
juoksuinnostus oli valmis." |
- Pelaaminen lukiossa jäi enkä melkein vuoteen tehnyt mitään mitä voisi
urheiluksi sanoa. Kestävyysjuoksu oli viimeisintä mitä olisin itselleni
uskonut. Ratakymppi oli ehkä niitä järjettömämpiä asioita joita siihen
aikaa tiesin, Tanttu naureskelee.
Paluu yleisurheilun pariin tapahtui aivan vahingossa.
- Lukion tokalla liikunnanopettajani Martti Santa ehdotti
osallistumista koululiikuntaliiton Satakunnan mestaruuskisoihin ja
lupauduin sataselle ja pituuteen. Pituuden voitin tuloksella 616 ja
satasella olin toinen tai kolmas ajalla 11.80, Tanttu muistelee.
- Vähän ennen tätä Reijo oli ostanut mulle Lasse Virenistä kertovan
kirjan. Aloin hölkkäillä ja osallistuin KLL:n SM-kisoihin. Kahden päivän
aikana kahlasin läpi satasen, pituuden, kasin ja viistonnia! Kasi oli
elämäni ensimmäinen, eikä taktiikasta ollut käryäkään. Maran kanssa oltiin
laitettu tilastoajaksi 2.25, mutta olin maalissa erävoittaja ajalla
2.04,52!!
- Koko kisan voitti Jari Matinlauri kolme sekuntia paremmalla ajalla.
Kisan jälkeen oksensin katsomon takana ikuisuudelta tuntuvan ajan ja
juoksuinnostus oli valmis!
Kuka mistäkin pitää, saattaisi joku ajatella.
- Saman kesän Löylyhölkässä Lappi Tl:ssä Tauno Iso-Tryykäri tuli
pyytämään minua "talliinsa". Ja kyllähän korruptio puri minuun, sillä
ilmaisella tuulipuvulla olin mukana Tanen Peuroissa, Tanttu kertaa
rekrytointiaan Rauman Urheilijoihin.
- Päätös satsaamisesta mailin matkoille syntyi armeijavuoden jälkeen
syksyllä 1999. Aluksi olin ajatellut vitosta, koska Lassekin juoksi sitä,
mutta lahjat kasille olivat paremmat. En kyllä ole katunut päätöstäni.
Olen saanut paljon kavereita ja hyviä ystäviä urheilusta sekä kasvanut
myös ihmisenä sitä kautta, Tanttu toteaa.
- Tuo KLL:n kisojen juoksu kuuluu ilman muuta urani parhaisiin
suorituksiin. Ekaksi kisaksi se aika oli loistava, Tanttu toteaa.
- Seuraava tähtihetki oli Ylöjärven kentällä juhannuskisoissa 2001.
Voitin kisan ja juoksin ekan kerran miesten A-luokan. Ennätys parani
kerralla 1.55,81:stä 1.52:een. Olin matkassa Hellstenin Juhan kanssa,
joka oli radan vieressä seurannut kun olin hurmiossa hoippunut ja
käyttänyt maalisuoran kaikkia ratoja 1,2,3 ja 4. Tässä kisassa Variksen
Ilkka oli suureksi avuksi ja veti mut hyvään kuudensadan väliaikaan,
Tanttu kiittelee.
- Maagisen rajan 1.50 rikkoutuminen oli tietysti mahtavaa. Se tapahtui
siis Kristiinankaupungissa heinäkuussa 2002. Kukkamon ja Kirwan selät
eivät olleet enää niin hirveän kaukana kun saavuin maaliin niiden ja
Kenian Isag Sangin takana 1.49,89 ajalla.
- Neljäntenä hyvin muistissa olevana kilpailuna on tämän vuoden ainut
kasin kisa Lahdessa. Puolikuntoisena 1.50 antoi uskoa, että kyllä täältä
vielä tullaan!
Tuo puolikuntoisena juostu kisa tuotti Tantulle lopulta neljännen sijan Suomen tilastoissa 800 metrillä. Edelle
kiilasi vain Lahden Ahkeran kolmikko Wilson Kirwa-Juha Kukkamo-Antti Vasala.
Tekevälle sattuu
Rauman Urheilijat sai viime kaudella jalkeille pitkästä aikaa
keskimatkojen viestijoukkueen. SM-maastoista kolmikko Tanttu-Ilkka
Varis-Joonas Hohkuri toi pronssia, ja Jani Ojalalla vahvistettuna se
starttasi myös alueviesteihin Tampereella Hervannan kentällä. Kaikki ei
tuolloin sujunut aivan suunnitelmien mukaan.
Reisikivut
johtuivat rasitusmurtumasta |
- 4x400 metrin kisaa oli aikaistettu
vartilla. En ollut kuullut
tästä
mitään ja juttelin ennen kisaa setäni kanssa nakkikojun luona, kun
huomasin Variksen Ilkan juoksevan radalla. Ensin ajattelin, että kylläpäs
se Ilkka nyt panostaa kun verrytteleekin kapula kädessä kunnes tajusin
kisan olevan jo käynnissä, Tanttu muistelee.
- Siinä sai verkkarit kyytiä kun lähdin juoksemaan piikkaripussin
luokse. Kuluttaja ehti jo kuuluttaa, että Rauman Urheilijoilla ei taida
olla ankkuriosuuden juoksijaa, ja se taitaa keskeyttää kilpailun. Huusin
kuuluttajalle, että kyllä täältä tullaan. Varis pyöri hölmistyneenä kapula
kädessä ja koitin vaan huutaa, että älä tee ratarikkoa!
- Nappasin kapulan käteen ja sujautin sen paidan sisälle kunnes sain
juostessa housun nyörit solmittua takasuoralla. Siinä minä sitten juosta
jolkotin piikkarin nauhat auki ja osuusajaksi kirjattiin "noin kaksi
minuuttia", Tino kertoo.
- Toinen tarina on Italiasta. Olin juoksemassa vuoristotiellä ja tuli
olo, että vessaan olisi päästävä. Paperia ei ollut mukana ja ajattelin
että pian tulee hätä käteen! Tuskaisena laskin kilometrejä takaisin
kämpille, kunnes vastaan tuli auto jonka pysäytin. Ratin takana oli
varmaan 80-vuotias papparainen jaffapullon paksuiset kakkulat silmillä ja
vieressä kaiketi hänen vaimonsa. Yritin heille sitten englanniksi
selittää, että paperia tarvittaisiin ja pirun äkkiä. Vanhukset
pyörittelivät päätään kun yritin selittää jotain "toilet paper, toilet
paper". Eivät ne tajunneet minua sen enempää kuin minä heidän
ystävällistä ilmettään ja "no combrenjoa". Lopulta ei auttanut muu
kuin vetää kyykyyn ja esittää asioilla olevaa suomalaista. "SI, SI,
toilette". Kiitin avusta ja huokaisin helpotuksesta, Tanttu naureskelee
jälkeenpäin.
Seura vaihtuu Tampereen Pyrintöön
Ensi kaudella Tino-Taneli Tanttu kohtaa uudet haasteet myös
seuratasolla. Rauman Urheilijoiden paita vaihtuu Tampereen Pyrinnön
punavalkoiseen edustusasuun.
- Ratkaisu ei ollut helppo, koska Rauman Urheilijat on
kasvattajaseurani, ja tunsin olevani ikään kuin "velkaa" tästä syystä
vanhalle seuralleni. Oli myös vaikea pala sanoa seurakavereille, että
tavoite RU:n viestimenestyksestä SM-kisoissa sai takapakkia, Tanttu
toteaa.
- Työ, joka on viime vuosina tehty on ollut kuitenkin pitkälti duon
Tane ja Tino ansiota. Seuran panos on ollut vähäisempi ja henkilökohtaisen
kehittymisen kannalta uskon, että ratkaisuni oli oikea, Tanttu pohtii.
- Näen, että menestyksen takana on kolme asiaa. Tärkeimpänä on
urheilijan oma tahto kehittyä ja halu harjoitella tavoitteiden
edellyttämällä tasolla. Yhtä tärkeää on löytää oikeanlaiset
harjoittelumetodit ja hyvä "valmennusfilosofia". Kolmantena asiana on
luoda edellytykset menestykselle niin, että urheilija voi urheilla ja
valmentaja valmentaa, Tanttu filosofoi.
- Taustan pitää olla toimiva, millä tarkoitan yhteistyökumppaneita,
sponsoreita ja tukijoita eli toisin sanoen talous pitää saada sellaiseksi
ettei se ole este kehittyä urheilijana, Tanttu toteaa.
Mitenkään ovet paukkuen Tanttu ei siis seuraa vaihda. Päinvastoin, hän
jatkaa edelleen valmentajansa perustamassa Tanen Peurojen juoksutallissa,
ja juoksee Peurojen väreissä näillä näkymin esimerkiksi kevään
Karhuviestissä. Tanen Peurojen runko koostuu Rauman Urheilijoiden
juoksijoista, mutta myös muiden seurojen urheilijoita on mukana.
- Tanen kanssa olemme sopineet valmennussuhteen jatkumisesta ainakin
seuraavat kaksi vuotta. Tämä merkitsi minulle hyvin paljon. Tane on
suomalaisessa kestävyysjuoksussa arvostettu valmentaja ja kokenut sen
kulta-ajat ja aallonpohjat. Tämän lisäksi meidän valmennuksellinen ja
urheilullinen yhteistyömme toimii hyvin. Uuden seuran myötä meille
tarjottiin tilaisuutta, jossa urheilija saa vain urheilla ja valmentaja
valmentaa, ja otin Pyrinnön tarjouksen vastaan, Tanttu selvittää
tamperelaistumisensa taustoja.
Leipä myös urheilun parista
Tino-Taneli Tantun taustat ovat Raumalla, mutta mies asuu ja vaikuttaa
Turussa. Näin asia tulee olemaan seurasiirrosta huolimatta. Hän on
juoksemisen ohella ollut urheilun kanssa tekemisissä myös työelämässä
työskennellessään Stockmannin urheiluosastolla myyjänä.
- Olen nyt opiskelujen ohella ollut töissä urheilukaupassa jo
seitsemättä vuotta. Tottakai oma urheilu-urani on tuonut työhön paljon.
Viime ajat olen myynyt lähinnä lenkkareita, juoksutekstiilejä,
sykemittareita ynnä muuta sellaista, Tanttu kertoo.
- "Paras" asiakas on sellainen, joka on vaativa ja tietää mitä haluaa.
On kannustavaa kun huomaa asiakkaan arvostavan asiantuntemusta.
- Urheilumyyjänä ja urheilijana olemisella on kuitenkin ristiriita. Kun
harjoittelee kaksi kertaa päivässä ja treenien välillä on koko ajan
liikkeessä jalkojen päällä. Palautuminen jää aina vähän vaillinaiseksi ja
se vaikuttaa harjoitteluun, Tanttu toteaa erään yleisurheilijan totuuden.
Pelkällä juoksemisella ei tässä maassa oikein tahdo elämään pystyä. Päivät
kaupan kassalla ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi ohi.
- Valmistuin viime keväänä Humanistisesta Ammattikorkeakoulusta ja
joulukuun alussa aloitan oman alan työni Suomen Liikunta ja Urheilu ry:ssä
(SLU) nuorisokouluttajana. Työpaikka on Turussa, ja työ soveltuu hyvin
urheilijalle. Työajat on sovittu treenaamiselle sopiviksi, ja olen tosi
innoissani uudesta työpaikasta, Tanttu kertoo tyytyväisenä.
Uudet tuulet puhaltavat siis monella tavoin Tino-Taneli Tantun elämässä
ja urheilu-uralla. Paluu kansalliseen kärkeen on vasta ensimetreillään,
mutta suunta on joka tapauksessa ylöspäin.
Kimmo Mäkeläinen, 18.12.-03