uutiset | artikkelit | tulokset | tilastot | urheilijat | keskustelu | kalenteri | aikataulut | linkit | blog | galleria

 Rasitusmurtuma pilasi Tino-Taneli Tantun kesän

Kesällä 2002 Suomen kansallista kärkeä keskimatkoilla hätyytellyttä Rauman Urheilijoiden Tino-Taneli Tanttua ei näkynyt radoilla, kun viime kesän tärkeimpiä koitoksia oteltiin. Reiden rasitusmurtuma päätti Tantun kauden ennen kuin se ennätti kunnolla alkaakaan.

Keväällä kaikki näytti oikeinkin hyvältä. Pääsiäisenä Raumalla juostu Mämmihölkkä oli ensimmäinen kunnollinen kunnonmittari, ja Tanttu paransikin omissa nimissään vuoden takaa ollutta reittiennätystään 50 sekuntia. Juoksun jälkeen esitettyyn kysymykseen "joko avauskilpailussa menee 1.47" tuli hetken mietinnän jälkeen varovainen vastaus "ei ehkä vielä ihan ensimmäisessä kisassa".

- Keväällä kunto oli hyvä. Maantiellä pääsin huhtikuussa kahdeksan kilsaa alle 3.10 kilomerivauhtia ja kontrolliharjoitusten ajat olivat edellisvuotta paremmat, Tanttu kertoo nyt, marras-joulukuun vaihteessa.

Mämmihölkässä kaikki näytti olevan kohdallaan

Tanttu jätti Satakunnan pm-maastoissa muut taakseen reippaalla marginaalilla. Esimerkiksi Jukka-Pekka Kauppi joutui tunnustamaan raumalaismailerin selvästi paremmakseen. Liedossa juostuihin SM-maastoihin Tanttu lähti neljän kilometrin matkalle tavoittelemaan sijoitusta kuuden parhaan joukkoon, mutta tavoite ei aivan täyttynyt. Hän jäi 13. sijalle, yhden sijoituksen päähän edellisvuoden kilpailuista. Lohtua tuli kuitenkin joukkuekilpailusta, josta Rauman Urheilijoiden joukkue pokkasi pronssimitalin. Tantun lisäksi mitalin makuun pääsivät Ilkka Varis ja Joonas Hohkuri.

- SM-maastoissa lähdin ehkä liian kovaa matkaan ja hyydyin lopussa 13:ksi. Joukkue-SM-pronssi oli mukava yllätys, Tanttu muistelee.

Vaikeudet alkavat radalle siirtymisen myötä

Ratakauden avaamisessa ei alkuperäisten suunnitelmienkaan mukaan ollut tarkoitus kiirehtiä. Vasta juhannuksena oli tarkoitus juosta tosimielessä radalla kilpaa. Kauden avaus osui kesäkuun alkuun, kun Tanttu voitti oman seuransa 110-vuotisjuhlakilpailuissa 3000 metrin juoksun ajalla 8.41,42. Vuoden takainen ennätys parantui soolojuoksussa reilut yhdeksän sekuntia.

Lisäksi Tanttu kävi voittamassa Keuruun juhannuskisoissa 1500 metrin B-erän ajalla 3.53,84 - parin sekunnin päähän edellisvuotisesta ennätyksestä. Kenttäkuuluttaja taivasteli juoksun aikana, että millaisia miehiä siellä A-erässä lainkaan onkaan, jos edellisen kesän Kalevan Kisojen kutonen joutuu B-erään.

- Alkukesä oli aika rikkonainen ja pääsin radalle melko myöhään. Kausi piti avata Eurajoki Games -kisoissa, mutta silloin vasen reisi oli niin kireä, etten päätimme Tanen (valmentaja Tauno Iso-Tryykäri) kanssa jättää starttaamatta, Tanttu kertoo.

- Pari viikkoa myöhemmin Lahden eliittikisaan lähdin epävarmoin tuntemuksin, mutta juoksu meni loistavasti. Kierroksen väliaika 51,7 ja 600 metriä 1.19. Viimeisellä satasella askel alkoi painaa ja loppuirvistys oli todella komea. Maalissa olin neljäntenä 1.50,61 ajalla. Edellä oli vain Wilson Kirwa, Kukkamon Juha ja yksi englantilainen maileri. Ensimmäiseksi kasiksi aika oli positiivinen yllätys ja antoi uskoa, että kauden tavoite 1.48 menee rikki. Mutta ei mennyt...

Tino-Taneli Tantun ennätys 800 metrillä on 1.49,89. Se on juostu heinäkuun lopussa vuonna 2002 Kristiinankaupungissa. Aika riitti vuoden 2002 tilastoissa neljänteen sijaan Suomessa. Kauden ensimmäinen startti päämatkalla alle sekunnin päähän ennätyksestä enteili hyvää, olihan kuntohuippu tähdätty Kalevan Kisoihin elokuun lopulla. Mutta hyvän avauksen jälkeen alkoivat ongelmat.

"Joensuun Kalevan kisoissa jäin finaalipaikasta sekunnin sadasosan, mutta on Mietaan Juha hävinnyt isompiakin kisoja sadasosalla."

- Ensimmäisiä oireita vasemmassa reidessä oli heinäkuussa Lahden eliittikisojen (2.7.) jälkeisenä päivänä. Alkuun sitä luultiin lihastulehdukseksi. Viikon päästä Tampereen Eliittikisoissa juoksin tonnivitosen ja se meni reilusti alle tavoitteiden. Jalat oli ihan jumissa ja jalassa tuntui kipua, Tanttu muistelee.

- Tampereen kisan jälkeen jalka röntgenkuvattiin, eikä murtuma niissä vielä näkynyt. Tämän tyyppinen hiusmurtuma on sellainen, että röntgenissä se näkyy usein vasta 2-3 viikon viiveellä. Diagnoosi oli edelleen lihastulehdus, Tanttu kertoo.

- Seuraavat kaksi viikkoa meni lepäillessä ja kevyitä harjoituksia tehden. Elettiin päivä kerrallaan, mutta Kuortaneen ja Lappeenrannan eliittikisat piti jättää väliin. Tämä söi miestä toden teolla, koska Lahden kisa antoi viitteitä loistavasta kesästä.

Tuomio heinäkuun lopulla

- Oireet eivät menneet ohi edes levolla, ja reisi magneettikuvattiin heinäkuun lopulla. Hiusmurtuma näkyi kuvissa ja keskustelu urheilulääkärien Heinosen Ollin ja Oravan Sakarin kanssa selvensi, että juoksut oli sen kesän osalta juostu.

- Pakkolepoa oli edessä kahdeksan viikkoa. Päivän normaalit kävelyt oli sallittua, mutta koska murtuma oli reidessä, niin kaikki korvaava harjoittelu, kuten pyöräily, soutu tai vesijuoksukin oli parempi jättää tekemättä. Toisaalta, ei siinä vaiheessa kannattanut enää hötkyillä, kun kausi oli kumminkin ohi ja seuraavaan kesää matkaa.

- Uudessa röntgenkuvauksessa syyskuun puolessa välissä näkyi, että luutuminen oli sujunut tavoitteiden mukaisesti. Kevyen harjoittelun aloitin syys-lokakuun vaihteessa, Tanttu kertoo.

- Nyt harjoittelu on alkanut kohtalaisesti ja tavoitteena on saada ehjä ja onnistunut talviharjoittelukausi. Siihen kuuluu kaksi etelän leiriä. Vuodenvaihteessa olen kolme viikkoa Espanjassa ja keväällä todennäköisesti kuukauden joko Espanjassa tai Italiassa.

Etelään Tino-Taneli Tanttu lentää 26.12. sulattelemaan joulukinkkua. Ja luonnollisesti harjoittelemaan.

- Viime vuonna olin Kaupin Jukkiksen ja Kirwan kanssa Espanjassa, Fuengirolassa viisi viikkoa. Silloin sairastuin leirin lopussa vatsatautiin, mutta kokonaisuutena leiri oli onnistunut. Nyt leiripaikka on viitisenkymmentä kilometriä kauempana, lähellä Esteponaa.

Katse on suunnattu jälleen eteenpäin

- Ei harjoitusleirillä ole tarkoitus treenata hullun lailla vaan nyt etenkin ensimmäisellä leirillä harjoittelu vielä peruskunnon kehittämistä loukkaantumisen jälkeen. Merkittävänä erona kotimaassa harjoitteluun on pitävä alusta ja paremmat olosuhteet. Suomessa liukkaalla juokseminen altistaa aina rasitusvammoille ja loukkaantumisille. Leirillä päiväohjelmaan kuuluu kaksi harjoitusta. Muu aika menee lepäillessä sekä lihashuollolla ja hieronnoilla, Tanttu suunnittelee.

Pitkän juoksutauon ja piloille menneen kesän jälkeen urheilijan ajatukset tulevasta ovat varmasti hieman epävarmat. Huippukunto on ehtinyt kadota ja harjoittelu on aloitettava pohjilta. Toisaalta, kun kerran on päässyt jollekin tietylle tasolle, sinne palaaminen on varmasti helpompaa kuin uusi rajapyykkien tavoittelu. Tino-Taneli Tanttu ei vastoinkäymisistään huolimatta ole selvästikään heittänyt kirvestä kaivoon.

- Ensi kauden osalta odotan kehittymistä kaikilla matkoilla. On ristiriitaista miettiä aikatavoitteita ensi kesäksi, kun viime kausi meni niin kuin meni. Kasilla on tarkoitus vakiinnuttaa taso ja juosta viisi kertaa alle 1.50. Jos tämä tavoite täyttyy niin varmasti se nappijuoksukin sieltä tulee. Silloin voidaan odottaa aikaa 1.47-1.48, Tanttu pohtii.

Kysymykseen uran pahimmista pettymyksistä 24-vuotiaalta mailerilta tulee vastaus, joka kertoo paljon miehen luonteesta.

- Monia nuoria urheilijoita vaivaa se, että jäädään surkuttelemaan huonosti menneitä kisoja ja kyllästytään koko touhuun. Pettymykset pitää unohtaa ja suunata katseet tuleviin koitoksiin. Tottakai jokaisen uralla on karvaita pettymyksiä. Eurajoella 22-vuotiaiden SM-kisoissa 2000 olin ikäluokkani tilastokärki ja johdin kisaa aina maalisuoralle asti. Lopussa meni neljä miestä ohi ja Tanttu lähti treenaamaan. Joensuun Kalevan kisoissa jäin finaalipaikasta sekunnin sadasosan, mutta on Mietaan Juha hävinnyt isompiakin kisoja sadasosalla!

Innostus löytyi oksennuskisoista

Tino-Taneli Tanttu on suhteellisen tuore tuttavuus yleisurheilupiireissä. VetoApuKisojen tai nuorten SM-kilpailuiden tuloslistoilta hänen nimeään on melko turha hakea. Ensimmäinen esiintyminen SM-tasolla tapahtui vasta vuonna 1998, jolloin Tanttu osallistui 19-vuotiaiden ikäluokan 800 metrille. Tie nousi tuolloin pystyyn jo alkuerissä. Seuraavan kerran SM-kilpailuihin Tanttu osallistuikin miesten sarjassa, vuoden 2001 Kalevan Kisoissa Turussa.

Urheilutaustaa häneltä löytyy enemmän jalkapallon puolelta.

- 5-vuotiaana aloitin Pallo-Iirojen miniliigassa ja isäni, Reijo oli aidosti innostunut jalkapallosta, Tino muistelee.

- Kymppivuotiaana osallistuin myös jonkin verran RU:n yleisurheilutoimintaan, mutta lähinnä vain kilpailuihin. Ykköslajit olivat pituushyppy ja pikajuoksu. Pituudessa voitinkin piirinmestaruuden kohtalaisella tuloksella siihen nähden, että olin aina porukan pienin.

- Yleisurheilu jäi kokonaan ala-asteen maitokannukisojen jälkeen, mutta futista pelasin aina B-junnuihin asti. Nuorempana olin melko lahjakas futari, mutta kukaan ei kertonut, että pitäisi myös harjoitella joskus!

- Murrosiässä olin kieltämättä vähän laiska harjoittelemaan ja muut "harrastukset" veivät suurimman osan ajastani. Aloin iskän jalanjäljissä myös valmentaa pelaamisen ohella ja yhteen aikaan valmensin kolmea joukkuetta, nappulaliigaa, C-junnuja ja Satakunnan piirinjoukkuetta, Tino kertoo.

"Kisan jälkeen oksensin katsomon takana ikuisuudelta tuntuvan ajan ja juoksuinnostus oli valmis."

- Pelaaminen lukiossa jäi enkä melkein vuoteen tehnyt mitään mitä voisi urheiluksi sanoa. Kestävyysjuoksu oli viimeisintä mitä olisin itselleni uskonut. Ratakymppi oli ehkä niitä järjettömämpiä asioita joita siihen aikaa tiesin, Tanttu naureskelee.

Paluu yleisurheilun pariin tapahtui aivan vahingossa.

- Lukion tokalla liikunnanopettajani Martti Santa ehdotti osallistumista koululiikuntaliiton Satakunnan mestaruuskisoihin ja lupauduin sataselle ja pituuteen. Pituuden voitin tuloksella 616 ja satasella olin toinen tai kolmas ajalla 11.80, Tanttu muistelee.

- Vähän ennen tätä Reijo oli ostanut mulle Lasse Virenistä kertovan kirjan. Aloin hölkkäillä ja osallistuin KLL:n SM-kisoihin. Kahden päivän aikana kahlasin läpi satasen, pituuden, kasin ja viistonnia! Kasi oli elämäni ensimmäinen, eikä taktiikasta ollut käryäkään. Maran kanssa oltiin laitettu tilastoajaksi 2.25, mutta olin maalissa erävoittaja ajalla 2.04,52!!

- Koko kisan voitti Jari Matinlauri kolme sekuntia paremmalla ajalla. Kisan jälkeen oksensin katsomon takana ikuisuudelta tuntuvan ajan ja juoksuinnostus oli valmis!

Kuka mistäkin pitää, saattaisi joku ajatella.

- Saman kesän Löylyhölkässä Lappi Tl:ssä Tauno Iso-Tryykäri tuli pyytämään minua "talliinsa". Ja kyllähän korruptio puri minuun, sillä ilmaisella tuulipuvulla olin mukana Tanen Peuroissa, Tanttu kertaa rekrytointiaan Rauman Urheilijoihin.

- Päätös satsaamisesta mailin matkoille syntyi armeijavuoden jälkeen syksyllä 1999. Aluksi olin ajatellut vitosta, koska Lassekin juoksi sitä, mutta lahjat kasille olivat paremmat. En kyllä ole katunut päätöstäni. Olen saanut paljon kavereita ja hyviä ystäviä urheilusta sekä kasvanut myös ihmisenä sitä kautta, Tanttu toteaa.

- Tuo KLL:n kisojen juoksu kuuluu ilman muuta urani parhaisiin suorituksiin. Ekaksi kisaksi se aika oli loistava, Tanttu toteaa.

- Seuraava tähtihetki oli Ylöjärven kentällä juhannuskisoissa 2001. Voitin kisan ja juoksin ekan kerran miesten A-luokan. Ennätys parani kerralla 1.55,81:stä 1.52:een. Olin matkassa Hellstenin Juhan kanssa, joka oli radan vieressä seurannut kun olin hurmiossa hoippunut ja käyttänyt maalisuoran kaikkia ratoja 1,2,3 ja 4. Tässä kisassa Variksen Ilkka oli suureksi avuksi ja veti mut hyvään kuudensadan väliaikaan, Tanttu kiittelee.

- Maagisen rajan 1.50 rikkoutuminen oli tietysti mahtavaa. Se tapahtui siis Kristiinankaupungissa heinäkuussa 2002. Kukkamon ja Kirwan selät eivät olleet enää niin hirveän kaukana kun saavuin maaliin niiden ja Kenian Isag Sangin takana 1.49,89 ajalla.

- Neljäntenä hyvin muistissa olevana kilpailuna on tämän vuoden ainut kasin kisa Lahdessa. Puolikuntoisena 1.50 antoi uskoa, että kyllä täältä vielä tullaan!

Tuo puolikuntoisena juostu kisa tuotti Tantulle lopulta neljännen sijan Suomen tilastoissa 800 metrillä. Edelle kiilasi vain Lahden Ahkeran kolmikko Wilson Kirwa-Juha Kukkamo-Antti Vasala.

Tekevälle sattuu

Rauman Urheilijat sai viime kaudella jalkeille pitkästä aikaa keskimatkojen viestijoukkueen. SM-maastoista kolmikko Tanttu-Ilkka Varis-Joonas Hohkuri toi pronssia, ja Jani Ojalalla vahvistettuna se starttasi myös alueviesteihin Tampereella Hervannan kentällä. Kaikki ei tuolloin sujunut aivan suunnitelmien mukaan.

Reisikivut johtuivat rasitusmurtumasta

- 4x400 metrin kisaa oli aikaistettu vartilla. En ollut kuullut tästä mitään ja juttelin ennen kisaa setäni kanssa nakkikojun luona, kun huomasin Variksen Ilkan juoksevan radalla. Ensin ajattelin, että kylläpäs se Ilkka nyt panostaa kun verrytteleekin kapula kädessä kunnes tajusin kisan olevan jo käynnissä, Tanttu muistelee.

- Siinä sai verkkarit kyytiä kun lähdin juoksemaan piikkaripussin luokse. Kuluttaja ehti jo kuuluttaa, että Rauman Urheilijoilla ei taida olla ankkuriosuuden juoksijaa, ja se taitaa keskeyttää kilpailun. Huusin kuuluttajalle, että kyllä täältä tullaan. Varis pyöri hölmistyneenä kapula kädessä ja koitin vaan huutaa, että älä tee ratarikkoa!

- Nappasin kapulan käteen ja sujautin sen paidan sisälle kunnes sain juostessa housun nyörit solmittua takasuoralla. Siinä minä sitten juosta jolkotin piikkarin nauhat auki ja osuusajaksi kirjattiin "noin kaksi minuuttia", Tino kertoo.

- Toinen tarina on Italiasta. Olin juoksemassa vuoristotiellä ja tuli olo, että vessaan olisi päästävä. Paperia ei ollut mukana ja ajattelin että pian tulee hätä käteen! Tuskaisena laskin kilometrejä takaisin kämpille, kunnes vastaan tuli auto jonka pysäytin. Ratin takana oli varmaan 80-vuotias papparainen jaffapullon paksuiset kakkulat silmillä ja vieressä kaiketi hänen vaimonsa. Yritin heille sitten englanniksi selittää, että paperia tarvittaisiin ja pirun äkkiä. Vanhukset pyörittelivät päätään kun yritin selittää jotain "toilet paper, toilet paper". Eivät ne tajunneet minua sen enempää kuin minä heidän ystävällistä ilmettään ja "no combrenjoa". Lopulta ei auttanut muu kuin vetää kyykyyn ja esittää asioilla olevaa suomalaista. "SI, SI, toilette". Kiitin avusta ja huokaisin helpotuksesta, Tanttu naureskelee jälkeenpäin.

Seura vaihtuu Tampereen Pyrintöön

Ensi kaudella Tino-Taneli Tanttu kohtaa uudet haasteet myös seuratasolla. Rauman Urheilijoiden paita vaihtuu Tampereen Pyrinnön punavalkoiseen edustusasuun.

- Ratkaisu ei ollut helppo, koska Rauman Urheilijat on kasvattajaseurani, ja tunsin olevani ikään kuin "velkaa" tästä syystä vanhalle seuralleni. Oli myös vaikea pala sanoa seurakavereille, että tavoite RU:n viestimenestyksestä SM-kisoissa sai takapakkia, Tanttu toteaa.

- Työ, joka on viime vuosina tehty on ollut kuitenkin pitkälti duon Tane ja Tino ansiota. Seuran panos on ollut vähäisempi ja henkilökohtaisen kehittymisen kannalta uskon, että ratkaisuni oli oikea, Tanttu pohtii.

- Näen, että menestyksen takana on kolme asiaa. Tärkeimpänä on urheilijan oma tahto kehittyä ja halu harjoitella tavoitteiden edellyttämällä tasolla. Yhtä tärkeää on löytää oikeanlaiset harjoittelumetodit ja hyvä "valmennusfilosofia". Kolmantena asiana on luoda edellytykset menestykselle niin, että urheilija voi urheilla ja valmentaja valmentaa, Tanttu filosofoi.

- Taustan pitää olla toimiva, millä tarkoitan yhteistyökumppaneita, sponsoreita ja tukijoita eli toisin sanoen talous pitää saada sellaiseksi ettei se ole este kehittyä urheilijana, Tanttu toteaa.

Mitenkään ovet paukkuen Tanttu ei siis seuraa vaihda. Päinvastoin, hän jatkaa edelleen valmentajansa perustamassa Tanen Peurojen juoksutallissa, ja juoksee Peurojen väreissä näillä näkymin esimerkiksi kevään Karhuviestissä. Tanen Peurojen runko koostuu Rauman Urheilijoiden juoksijoista, mutta myös muiden seurojen urheilijoita on mukana.

- Tanen kanssa olemme sopineet valmennussuhteen jatkumisesta ainakin seuraavat kaksi vuotta. Tämä merkitsi minulle hyvin paljon. Tane on suomalaisessa kestävyysjuoksussa arvostettu valmentaja ja kokenut sen kulta-ajat ja aallonpohjat. Tämän lisäksi meidän valmennuksellinen ja urheilullinen yhteistyömme toimii hyvin. Uuden seuran myötä meille tarjottiin tilaisuutta, jossa urheilija saa vain urheilla ja valmentaja valmentaa, ja otin Pyrinnön tarjouksen vastaan, Tanttu selvittää tamperelaistumisensa taustoja.

Leipä myös urheilun parista

Tino-Taneli Tantun taustat ovat Raumalla, mutta mies asuu ja vaikuttaa Turussa. Näin asia tulee olemaan seurasiirrosta huolimatta. Hän on juoksemisen ohella ollut urheilun kanssa tekemisissä myös työelämässä työskennellessään Stockmannin urheiluosastolla myyjänä.

- Olen nyt opiskelujen ohella ollut töissä urheilukaupassa jo seitsemättä vuotta. Tottakai oma urheilu-urani on tuonut työhön paljon. Viime ajat olen myynyt lähinnä lenkkareita, juoksutekstiilejä, sykemittareita ynnä muuta sellaista, Tanttu kertoo.

- "Paras" asiakas on sellainen, joka on vaativa ja tietää mitä haluaa. On kannustavaa kun huomaa asiakkaan arvostavan asiantuntemusta.

- Urheilumyyjänä ja urheilijana olemisella on kuitenkin ristiriita. Kun harjoittelee kaksi kertaa päivässä ja treenien välillä on koko ajan liikkeessä jalkojen päällä. Palautuminen jää aina vähän vaillinaiseksi ja se vaikuttaa harjoitteluun, Tanttu toteaa erään yleisurheilijan totuuden. Pelkällä juoksemisella ei tässä maassa oikein tahdo elämään pystyä. Päivät kaupan kassalla ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi ohi.

- Valmistuin viime keväänä Humanistisesta Ammattikorkeakoulusta ja joulukuun alussa aloitan oman alan työni Suomen Liikunta ja Urheilu ry:ssä (SLU) nuorisokouluttajana. Työpaikka on Turussa, ja työ soveltuu hyvin urheilijalle. Työajat on sovittu treenaamiselle sopiviksi, ja olen tosi innoissani uudesta työpaikasta, Tanttu kertoo tyytyväisenä.

Uudet tuulet puhaltavat siis monella tavoin Tino-Taneli Tantun elämässä ja urheilu-uralla. Paluu kansalliseen kärkeen on vasta ensimetreillään, mutta suunta on joka tapauksessa ylöspäin.

Kimmo Mäkeläinen, 18.12.-03


Paluu artikkelisivulle

www.varaslahto.net / Mikko Suominen & Kimmo Mäkeläinen