Kalle Simpanen rynni eteenpäin

Suomalaisella aidatulla ratakierroksella on viime vuosina nähty hienoja harppauksia eteenpäin. Janne Mäkelän ja Ari-Pekka Latun taustalla on nousemassa muitakin miehiä kilvoittelemaan mitaleista ja tulevista edustustehtävistä. Ennätyksensä viime kesänä tyystin uusille luvuille siirtänyt Kalle Simpanen on yksi heistä.

Janne Mäkelän poissaollessa Ari-Pekka Lattu oli selvä ennakkosuosikki Helsingin Kalevan Kisojen aitarundilla. Muille mitalisijoille oli useampiakin ehdokkaita. Kotiyleisön riemuksi Latun jälkeen maalilinjan leikkasi järjestävän seuran Helsingin Kisa-Veikkojen edustaja Kalle Simpanen. Aika oli 51,32, mikä merkitsi, että Simpanen paransi ennätystään jo viidennen kerran kauden aikana.

Kesään lähdettäessä Simpasen ennätys oli 52,47, juostuna Turun Kalevan Kisoissa vuonna 2001. Juhannuksen jälkeen Espoon Leppävaarassa syntyi uusi ennätys, 52,24, ja viikkoa myöhemmin Lahden eliittikisoissa 52 sekunnin rajapyykki sai jäädä historiaan. Lappeenrannan eliittikisoissa Simpanen hinasi ennätyksensä 51,64:ään, mikä lupasi hyvää Kalevan Kisoja ajatellen.

-Tavoitteenani oli juosta lähelle 51 sekuntia, mikä melkein onnistuikin. Ja totta kai halusin omista Kalevan Kisoistani mitalin, Simpanen kertaa.

Hopeamitali toi tullessaan edustuspaikan Suomi-Ruotsi-maaotteluun samalle Olympiastadionille. Kahdesti aiemmin Kalle Simpanen oli kantanut Suomen sinivalkoisia värejä, kerran nuorten Ruotsi-ottelussa ja kerran aikuisten hallimaaottelussa.

-Hyvä fiilis oli juosta, vaikka oma juoksuni ei ihan nappisuoritus ollutkaan. Kyllähän tämä oli ensimmäinen kunnon maaotteluni. Nuorten maaottelut ovat olleet myös hyviä kokemuksia, varsinkin Ruotsi-ottelun viesti, joka juostiin viisi vuotta sitten melkein täyden Stadikan huudattamana, Simpanen muistelee.

HKV:n ankkuri Markus Pöyhönen tuulettaa Suomen mestaruutta. Simpanen juhlii taustalla.

Kalle Simpanen oli mukana myös HKV:n voittoisassa pikaviestijoukkueessa. Oki Vuonoranta ja Tuomas Näsi kiidättivät kapulaa kaksi ensimmäistä osuutta. Simpanen juoksi takakaarteen ja pääsi lähettämään Markus Pöyhösen ensimmäisenä ankkuriosuudelle. Miten paljon HKV:n juoksijoille viestinjuoksun SM-kisat merkitsevät, kun joukkueeseen kuitenkin kuuluu maajoukkuetason urheilijoita, joilla on tähtäimessään edustustehtävät henkilökohtaisilla matkoilla?

-Sitä perushehkutusta oli koko talven, että nyt pitää ottaa mitalit kotiin. Mutta ainahan ne vaihtotreenit menee viimeseen päivään, ainakin mulla ja Näsillä. Tänä vuonna otettiin Markuksen kanssa noin kolme vaihtoa ja Tuomaksen kanssa kaks vaihtoa ennen kisaa. Meillä on kyllä Tuomaksen kanssa sen verran kokemusta keskenään vaihtamisesta, joten emme tarvitse kuin kenraaliharjoitukset ennen kisaa. Onneksi se mestaruus nyt tuli, Kalle toteaa.

Valmennus hoituu etätyönä

Aiemmin Niklas Henrichsson valmensi Simpasta. Tuolloin samaan valmennusryhmään kuuluivat myös Tuomas Näsi ja Fredrik Paul. Syksyllä 2002 komento kuitenkin vaihtui, kun esimerkiksi Harri Kivelää aiemmin opastanut Rauno Harju otti vastuun Simpasen valmennuksesta.

-Viime syksynä Rane oli Helsingissä töissä, joten näimme useasti viikossa. Tämän vuoden alusta alkaen touhu on ollut etävalmennusta. Olen käynyt kuitenkin Porissa Ranen luona moneen otteeseen. Tykkään reenata yksin, mutta eihän se tietenkään pahitteeksi olisi, jos saisi treenikaverin tai Ranen lisäksi valvovaa silmää myös Helsingistä, Simpanen miettii.

-Vielä kolmisen vuotta sitten harjoiteltiin porukassa, mutta viime vuonna taisin tehdä jokaisen vedon yksin, Simpanen muistelee.

Hallikaudella 2002 Kalle Simpanen esitti hyvää vauhtia. 60 metriä kulki 7,09, 200 metriä lyhyellä radalla 22,22 ja pitkällä 22,04, 400 metriä lyhyellä radalla 48,57 ja pitkällä 48,67. Kaikki olivat, ja ovat edelleen miehen omia ennätyksiä. Mutta sitten alkoivat vaikeudet.

-Nilkkani ja jalkapöytäni alkoivat oikkuilla jo alkukeväästä. Olin hyvässä kunnossa ja kesä oli mielessä, enkä malttanut löysätä. Överiksihän se sitten meni, Simpanen kertoo.

-Pystyin kesällä juoksemaan läpi vain muutaman treenin ja kolme sileän kisaa. Kesän pidin kuntoani yllä korvaavilla treeneillä ja loppuvuodesta 2002 pystyin aloittamaa aitatreenit uudelleen, hän jatkaa.

Tällä kertaa Simpasen paikat säilyivät ehjinä kesään asti. Ja se näkyi myös vauhdissa.

-Olin terveenä koko kesän verrattuna kahteen aikaisempaan vuoteen ja pääsin näin juoksemaan paljon aitakisoja. Vuonna 2001 kertyi vain viisi kisaa ja 2002 ei yhtään, joten näinä vuosina ei hyvää tulosta päässyt syntymään, Simpanen kertoo kehityksensä taustoista.

Ennätyksensä hän teki kaikissa lajeissa, joissa kesän aikana kilpaili. 200 metrin ulkorataennätys parani heti toukokuussa 22,32:een. Maaottelukatsastuskilpailuissa elokuun lopussa Vammalassa näkivät päivänvalon 100 ja 400 metrin ennätykset: 11,10 ja 48,50. Ajat eivät ehkä ollet aivan sitä, mihin Simpanen olisi parhaimmillaan pystynyt - olosuhteet eivät ainakaan olleet täysin optimaaliset. Yhdeksän asteen lämpötila ja kova puuskittainen tuuli eivät välttämättä auta ennätystulosten tekemisessä pikajuoksussa. Simpanen oli nopein 400 metrin katsastuskilpailussa, mikä avasi hänelle paikan myös pitkään viestiin maaotteluun.

Uusi harjoituskausi aluillaan

Kausi on ohi, ja uudet haasteet odottavat.

-Maaottelun jälkeen pidin pari viikkoa täydellistä lepoa. Lokakuun alusta aloitin jälleen ohjelmoidut treenit, Simpanen kertoo.

-Aika lailla samalla tavalla panostan urheiluun kuin aikaisempinakin vuosina. Tietenkin kaikki pitäisi tehdä vähän paremmin kuin ennen, Kalle jatkaa.

Ehjä harjoituskausi toi kehitystä

Aikuisten halli-SM-kilpailut järjestetään Helsingin Liikuntamyllyssä, jälleen Simpasen kotikentällä. Myllyssä on vain 200 metrin kiertävä rata, joten pitkiä aitoja ei ole lajiohjelmassa. Vaikuttaako tämä jollain tavalla syksyn harjoitteluun? Juostaanko syksyllä vähemmän aitaharjoituksia?

-Kyllä aitaa pyritään juoksemaan lähes koko talven. Talven kovat aitakisat juostaan Tampereella Tähtien kisoissa ja Vaasassa Botnia Gameseissa. Ne ovat hyvä välietappi ennen kesää. Halli-SM:issä vedetään sitten sileetä, Simpanen selvittää.

Ratakierroksen aitominen huipputasolla vaatii monia ominaisuuksia. Millaisilla metodeilla Rauno Harju ja Kalle Simpanen pyrkivät selvittämään aidatun kierroksen entistä lyhyemmässä ajassa?

-Pari viime vuotta olen tehnyt voimaa hiukan enemmän. Minulla ei ole tapana kolistella kovinkaan paljon isoilla painoilla. Selkäkipujeni takia en juurikaan tehnyt viime vuonna rinnallevetoa ja kyykkyä. Korvasin ne prässillä ja muilla laitteilla. Kilomääriä en muista, mutta armeija-aikanani nostin penkistä 92,5 kiloa ja viime kesänä mahtavat 70 kiloa. Jalkojen voima-arvot ja lihaskestävyyteni ovat puolestaan parantuneet, Simpanen selvittää voimaharjoitteluaan.

-Jos selkä sallii, niin loikkiakin tulee tehtyä. Yritän kuitenkin tehdä ne rennosti ja oikella tekniikalla. Teen harvoin maksimaalisia suorituksia, Kalle jatkaa.

-Viime syksynä nopeustreenit kyllä jäi hiukan vähemmälle, mutta sen jälkeen olen tehnyt säännöllisesti nopeutta, hän tunnustaa.

-Kaikkia ominaisuuksia olisi tarkoitus parantaa tasapuolisesti tulevan harjoituskauden aikana. Nelosen aitatekniikkaan keskitytään ennen kaikkea, Simpanen kertoo.

Helsingin talviharjoittelumahdollisuudet paranivat selkeästi pari vuotta sitten, kun Liikuntamylly avattiin Myllypurossa yleisurheilijoille. Millainen paikka Helsinki on yleisurheilijalle Kalle Simpasen mielestä?

-Helsinki on ihan hyvä paikka treenata, koska kaikkialle on niin lyhyet etäisyydet, Simpanen vastaa. Mielenkiintoinen näkökulma ulkopaikkakuntalaisen silmissä...

-Kesäisin treenaan joko Eläintarhan kentällä tai Vuosaaressa. Talvisin voi mennä Eltsun putkeen tai Myllyyn. Myllyssä voi harjoitella kaikkina aikoina, mutta kello 16 ja 19 välisenä aikana se on hankalaa, koska radalla liikkuu kaikkien lajien harrastajia ja junnu-urheilijoita. Putki on rauhallinen paikka treenata, Simpanen kertoo.

Moniottelija?

-Olin HKV:n urheilukoulussa vuonna 1989, ja ohjaaja sai houkuteltua minut Helsingin pm-kisoihin 3-otteluun. Menin kisoihin kaverini kanssa ja sain hopeisen mitalin. Siitä se innostus yleisurheiluun alkoi, Simpanen muistelee.

-Aluksi harrastelin kenttälajeja, kestävyyslajeja ja pelailin jalkapalloa. En aluksi ollut niin kiinnostunut pikajuoksusta. Innostuin kuitenkin jossain vaiheessa aitajuoksusta. Tämä oli ehkä alkua pikajuoksijana, hän jatkaa.

Oteltua on tullut sen jälkeenkin. Kahdesti Simpanen on osallistunut 10-otteluun 22-vuotiaiden SM-kilpailuissa. Molemmilla kerroilla tuloksena on ollut viides sija. Vieläkö Kalle Simpanen saatetaan nähdä 10-ottelun parissa?

-Niin, ottelin silloin pari vuotta sitten pisteet 6200 ja jotain (6285). Taisi olla ainakin silloin A-luokka. Ehdottomasti lähtisin, jos ei olisi enää muita tärkeitä kisoja jäljellä, Simpanen toteaa.

Missä vaiheessa aidoista sitten alkoi muodostua päälajisi?

-Ainahan noita aitoja on tullu juostua. Pari vuotta sitten ehkä tajusin, että aidat voisivat olla mun päämatka, Simpanen vastaa.

"Arvostan kaikkia, jotka sporttailee kovaa"

Kalle Simpanen opiskelee Haaga Instituutissa ammattikorkeakoulussa Malmilla. Opinnoissa käynnistyi juuri kolmas vuosi, ja edessä on jossain vaiheessa valmistuminen tradenomiksi. Viime kesänä Simpanen ei tyytynyt pelkästään urheilijan elämään, vaan hän oli osa-aikatöissä.

-Tein kesällä hommia 4-5 tuntia päivässä. Työn teko ei haitannut urheilemista - ainakin uskon niin. Se oli vain hyvää vastapainoa, Simpanen toteaa.

Oman urheilun lisäksi Kalle Simpasella riittää aikaa ja mielenkiintoa seurata muiden tekemisiä.

-Lähes kaikkia lajeja tulee seurattua tarkasti. Olen vannoutunut penkkiurheilija, Kalle selvittää.

-Arvostan kaikkia, jotka sporttailee kovaa. Pienenä palvoin Maradonaa ja C. Lewisia, hän jatkaa.

Kimmo Mäkeläinen, 27.10.-03