Yleisurheilua odotellessa

Alkais jo se yleisurheilu. Muut lajit ovat "ihan kivoja", mutta niitä tulee katseltua enimmäkseen vain olympialaisten vuoksi. Pyöräilyn Tour de Ateenat vahtasin kyllä vapaaehtoisesti alusta loppuun, tarjosivathan ne mukavasti vähän vahingoniloakin kun ruotsalaisen miespyöräilijän rohkea irtiotto merkitsi lopulta irtiottoa koko kisasta ja varma kulta karkasi rakkailta naapureilta myös naisten maantieajossa. Ei ollutkaan mitään "Ooa hela natten" –meininkiä heillä – vielä.

Uima-altaallakin on koettu mukavia hetkiä, vaikkei suomalaisille olekaan vielä päässyt juuri aaltoja tekemään. Sitäpaitsi aallokosta on paikan päällä vastannut navakka tuuli, joka on välillä myös heitellyt hiekkaa ahkerasti kuin Nukku-Matti. Se kyllä ärsyttää, ettei Hoopin selostus satu kuvan kanssa kohilleen kuin vahingossa silloin tällöin. Juu, on varmaan joku tekninen häslinki.

Uinnista tuli mieleen Lauri Hollon pakina Stadionilla – hän pohti, pitäisikö palata olympialaisten alkuperäiseen vaatetukseen, eli urheiltaisiin alasti. Että jos sitä kautta tulisi niinko mielenkiintoa lisää. Minusta ainakin uimareiden ja eilen näkemieni rantapallistien vermeet ovat niin olemattomat, että moinen parin denierin ero alastomuuteen pitäisi hoitua kevyesti mielikuvituksella. - Vaikka judohan se varsinainen tekstiiliurheilulaji on, yhtä hanakkaa pusakan rintapielissä roikkumista ei näe edes aamuyöstä nakkikiskajonossa.

Ammunnan lisäksi kisat ovat tarjonneet myös hirnuntaa ja haukuntaa, eli kreikkalaisten mopoilijoiden estotonta pilkkaamista ja paheksuntaa. Näissä lajeissa emme ole kärkikuhinoissa kuten ruotsalaiset, jotka eilenkin pohtivat tosissaan sitä, että miksi Kenteriksellä on lasarettivuoteella lenkkarit jalassa. Hmm...

Avajaisista pari sanaa vielä. Nehän olivat aivan hengästyttävä koitos - kuin olisi lukenut Kalle Päätalon koko Iijoki-sarjan parissa tunnissa. Ateenassa maan merkittävä historia käytiin läpi pikakelauksella niin, että paikallisesta kotiseutumuseosta karanneet ihmis-, eläin- ja jumalhahmot vain vilistivät silmissä. Käväisi mielessä, että kuinkahan kiinalaiset omasta historiaosuudestaan selviävät. Heillä on onneksi vielä neljä vuotta aikaa litistää tuhansien vuosien aikaiset tekemisensä Hollywoodin toimintaelokuvan raameihin.

Hissiteknon tahdissa on paha marssia, mutta yhtäjalkaa astelu taitaa olla muutenkin jo unohdettu laji. Avajaisissa joukkueet notkuivat olympiaportista yleisön eteen ihan omaan tahtiinsa – digikuvaillen ja kännykkään lörpötellen. Rentoa, mutta ei niin kovin juhlavaa. Suomen piskuista joukkuetta saatiin odottaa stadionille tuntitolkulla, sillä F eli fi on kreikkalaisen aakkosrankingin neljänneksi viimeisenä. Thomas Johansson johdatti suomalaiset katselemaan valojen vannontaa ja olympiatulen sytyttämistä, joka tietenkin palautti mieleen hetken, jolloin näin saman tulen ensimmäisen kerran: Se oli heinäkuun 2. päivänä Mannerheimintiellä, kun Mikko Karppi kiikutti sitä soihdun nokassa reippaasti, mutta kuitenkin arvokkaasti.

Ripsu, 17.08.-04