Andreas Osowski nousi mitalikantaan

Kuortaneen eliittikisoissa monet joutuivat hieraisemaan silmiään, kun rotevarakenteinen valkoihoinen juoksija pisti miesten sadalla metrillä Suomen maajoukkuetrion Pöyhönen-Hartonen-Koivikko tiukille. Miehen nimi oli Andreas Osowski. Entinen puolalainen ilmoittautui samalla mitalitaisteluun Kalevan Kisoissa.

Nyt 25-vuotias Osowski on asunut Suomessa 13 vuotta. Hänen isänsä oli asunut Suomessa jo seitsemän vuotta, ja vuonna 1990 koko perhe päätti seurata mukana. Suomi oli tuossa vaiheessa jo Osowskille tuttu maa, sillä hän oli isänsä pelien myötä viettänyt kesät 6-vuotiaasta asti täällä. Ulkomaalaisella oli Suomessa luonnollisesti aluksi omat ongelmansa.

-Alussa oli tietysti kieliongelmia, ja muutto suurkaupungista (180 000 asukkaan Olsztyn) pieneen kylään ei ollut helppoa. Kun aloitin koulun Suomessa kuudennella luokalla, en osannut lainkaan suomea tai ruotsia, mutta opin kyllä todella nopeasti. Suomea olen lukenut yhdeksännestä luokasta asti, Osowski kertoo.

-En ole suunnitellut muuttavani enää pois Suomesta. Suomi on harmoninen maa. Täällä on rauhallista. Toki pitää osata suomea jos haluaa elää täällä. Itse ymmärsin tämän ehkä vähän liian myöhään, Osowski toteaa.

Aluksi Osowski harrasti jalkapalloa. Seuroina olivat Sporting Kristina ja IFK Mariehamn.

-Menestystä ei tullut, koska olin koko ajan loukkaantuneena. Polven eturistiside meni poikki vuonna 1998, Osowski kertaa jalkapallouraansa.

-Ensimmäinen yleisurheilukilpailuni oli 16-vuotiaana. Tuolloin juoksin 12,99 satasella lenkkareilla. IF Länken tarvitsi juoksijan viestijoukkueeseen. Parin treenin jälkeen olin jo joukkueen paras. Viestien jälkeen pelasin taas jalkapalloa ja juoksin joskus kisoja kotikentällä, Osowski muistelee.

Vuonna 1999, polvivaivoista toivuttuaan, Osowski juoksi ajan 11,30, parantaen näin kuudella sadasosalla kahden vuoden takaista ennätystään. Seuraavan vuoden aikana hänen tuloskehityksensä otti Risto Laihorinteen opissa todellisen harppauksen eteenpäin. 60 metrillä puhkesi seitsemän (6,97), satasella 11 (10,74) ja 200 metrillä 22 (21,75) sekuntia. Entenkin 200 metrin tulosparannus oli valtava, sillä edellinen paras noteeraus oli 22,96. Laihorinne aloitti Osowskin valmentamisen hallikauden, ja nimenomaan tuon 6,97-ajan jälkeen.

-Ei ollut oikeastaan tarkoitus treenata juoksua, mutta tuo aika sai minut harjoittelemaan kunnolla, Osowski muistelee.

Vuonna 2001 Osowski paranteli ennätyksiään jälleen. 100 metriä kulki aikaan 10,66 kahdesti, ensin Maarianhaminassa ja myöhemmin hienoisessa vastatuulessa Lahden eliittikisoissa. Tuossa Lahden juoksussa Markus Pöyhönen teki läpimurtonsa suomalaiselle pikajuoksuhuipulle ja viivalla oli myös legendaarinen Frank Fredericks.

-Tuo juoksu on yksi urani ehdottomista huippuhetkistä. Ei vain ennätyksen takia, vaan juuri siksi että sain juosta Fredericksiä vastaan, Osowski kertoo.

Samana kesänä Osowskin nimi piirtyi myös SE-listoihin. Hän juoksin Turun Tilastopajacupissa syksyllä 150 metriä ajassa 15,88, joka oli tuolla hetkellä Suomen ennätys. Viime kesänä Stefan Koivikko kuitenkin otti Osowskilta ennätyksen pois, ainakin toistaiseksi. Kesältä 2001 on peräisin myös Osowskin 200 metrin ennätys. Kotikentällä Kristiinankaupungissa syntyi aika 21,52.

Osowski asuu tällä hetkellä Vaasassa, vaikka edustaakin edelleen IF Länkeniä. Harjoitteluolosuhteet ovat siis kunnossa ympäri vuoden Botniahallin ansiosta. Lisäksi käyttämäänsä punttisalia, Sports Clubia hän pitää Suomen parhaana. IF Länkenillä ei ole tällä hetkellä muita Osowskin tasoisia pikajuoksijoita, ja hän myöntääkin, että yhteydenottoja muualta viestijoukkueen ja seurasiirron puitteissa on tullut.

Tällä hetkellä urheilemisen ohella Osowski opiskelee kemiaa ammattikorkeakoulussa. Harrastuksen, tai työn, puitteissa hän laatii www-kotisivuja. Esimerkiksi IF Länkenin sivut ovat Osowskin käsialaa.

Kalevan Kisoissa mitalikantaan

Hopeaa!

Kuortaneen eliittikisoissa Osowski haastoi kovassa vastatuulessa Suomen kärkisprintterit. Samsa Tuikka jäi taakse, eivätkä Markus Pöyhönen, Tommi Hartonen ja Stefan Koivikkokaan olleet kovin paljoa aikaisemmin maalissa. Kalevan Kisojen lähestyessä yhdellä jos toisellakin alkoi olla ongelmia. Hartosen takareidet reistailivat, Koivikolla oli selkäkipuja ja Pöyhönen sairastui Viron kilpailumatkalla vatsatautiin. Olisiko Osowski musta hevonen SM-mitaleita jaettaessa?

Kyllä oli. Hartonen juoksi Helsingissä vain 100 metrin alkuerät, ja Tuomas Näsi ammuttiin finaalista ulos vilppilähdön vuoksi. Markus Pöyhönen kiihdytti tapojensa mukaan jo startissa muilta karkuun, mutta hänen takanaan nähtiin tasainen rintama. Kakkosena maalilinjan katkaisi Osowski uudella ennätysajallaan 10,52.

-Tavoitteeni oli kaksi mitalia. Olin varma siitä, koska kuntoni oli hyvä. Valitettavasti flunssa iski juuri ennen kisoja...

-Finaalijuoksu oli hyvä, mutta kiihdytys jäi tehottomaksi. Uskon, että ilman flunssaa aika olisi ollut noin 10,40, Osowski toteaa varmana.

-Maanantaina, kun juoksin 200 metriä, flunssa paheni. Olin todella huonovointinen, Osowski kertoo.

Kalevan Kisojen 200 metrin finaalin jälkeen Osowski kilpaili enää vain Asics GP.ssä. Ruotsi-otteluun häntä ei valittu.

-Lajivalmentajien mielestä oli parempia juoksijoita, Osowski kuittaa.

Puolalaisilla metodeilla itse itseään valmentaen

Usein on puhuttu, että suomalaiset pikajuoksijat harjoittelevat aivan liikaa. Andreas Osowski ei ole yksi heistä. Ehkä juuri siksi hän juoksee nopeammin kuin monet muut. Toisaalta, herää ajatus, että millainen vauhti löytyisikään lisäämällä harjoitusmääriä.

-Viime syksynä harjoittelin 4-5 kertaa viikossa. Näistä 2-3 kertaa juoksua, 1-2 kertaa punttisalilla ja 1-2 kertaa aerobiciä, Osowski kertoo.

-Talvella harjoittelin vain 2-3 kertaa viikossa takareisiongelmieni takia. Huhti-toukokuussa olin sairaana, enkä harjoitellut juuri lainkaan. Kesän harjoitusviikkoon kuului neljä harjoitusta ja yksi kilpailu. Sairauden takia kaikki kesän harjoitukset olivat kovia, Osowski kertoo.

-Harjoittelen todella kevyesti ja vähän. Koska pelasin jalkapalloa 21-vuotiaaksi saakka on ruumiinrakenteeni erilainen kuin monilla muilla sprinttereillä, ja pitää harjoitella eri tavalla. Jalkapallosta tuli niin paljon vammoja, että on ollut pakko satsata enemmän peruskuntoon, Osowski kertoo.

-Lantioni ja selkäni ovat jalkapallourani jälkeen olleet todellä surkeassa kunnossa. Juoksin vuonna 2000 satasen aikaan 10,74 ja olin silloin ihan jumissa. Selkäni on ollut lukossa, ja sen takia en ole pystynyt hengittämään juoksun aikana, Tänä vuonna olen saanut selän kuntoon, ja voin kehittää itseäni nyt todella helposti, Osowski toteaa.

-Aion valmentaa itseäni, en tarvitse valmentajaa. Tiedän mitä pitää tehdä. On parasta valmentaa itse itseään, kun saa itse päättää harjoitteluajoista, Osowski sanoo.

Mohamed Naghmouch, Abdul El Badri ja Adil El Mansori valmentajansa seurassa

-Valmennan myös kahta marokkolaista, entisiä sirkustaiteilijoita, ja meillä on todella hauskaa koko harjoituksen ajan, Osowski jatkaa.

-Minulla on ollut kaksi valmentajaa, Risto Laihorinne ja Ahti Koskinen. Risto opetti minulle miten pitää juosta viimeiset metrit. Yhteistyö loppui loukkaantumisiin, en kestänyt silloin sitä harjoittelua. Ahti Koskinen puolestaan sai kroppaani hyvään kuntoon, ja silloin olin todella hyvässä kunnossa. Valitettavasti varpaani murtui viime vuonna ennen kesän kisoja, eikä juoksuista tullut mitään (vain 10,71). Päätin viime syksynä, että valmennan itseäni, Osowski kertoo.

Andreas Osowskin juuret ovat Puolassa, ja isiensä mailta hän on ammentanut myös valmennusoppiaan. Puolalainen pikajuoksu on tällä hetkellä Euroopan huipulla, joten hyvää oppia on varmasti tarjolla.

-Sain Puolasta yhden kirjan, jonka sikäläiset maajoukkuevalmentajat ovat kirjoittaneet. Siitä opin paljon, varsinkin miten lihakset toimivat juoksun aikana. En ihmettele, että Puolan maajoukkuesprintterit juoksevat niin lujaa, Osowski toteaa.

-Puolassa on vain yksi halli, jossa voi harjoitella talvella. Monet harjoittelevat koko vuoden ulkona!

-Euroopan cupin aikana Vaasassa tapasin heitä vuonna 2001. He lupasivat auttaa minua, jos tarvitsen apua. Voi siis olla, että menen jossain vaiheessa yhdessä leirille harjoittelemaan Marcin Urbasin, Marek Plawgon ja Marcin Jedrusinskin kanssa. Se olisi todella upeaa!

-Minulla ei ole mitään ohjelmaa. Päätän vasta verrytelyn aikana, mitä kannattaisi tehdä. Usein jos ei tunnu hyvältä, teen vain verryttelyä. Kun juoksen, niin en juokse paljon. Tavallinen treeni voi olla 5-6 kertaa 60 metriä 90 prosentin teholla ja 3-4 kertaa 150 metriä noin 17,5-19 sekuntiin. Tai 4-5 kertaa 100 metriä kaarteessa 95-97 prosentin teholla tai 5-6 kertaa 100 metriä kihdytysjuoksua 80-95 prosentin teholla, Osowski selvittää.

-Minulla on myös sellainen sääntö, että juoksutreenin jälkeen en juokse lainkaan seuraavana päiväna. Pitää palautua. En hölkkää koskaan ulkona, sen sijan juoksen vedessä kerran 1-2 viikossa 15 minuuttia, hän jatkaa.

-En pidä päiväkirjaa siitä, mitä olen tehnyt. Enkä aio pitääkään. Kaikki on päässäni, Osowski nauraa.

-Tänä vuonna olen tehnyt eniten tekniikkakoordinaatiota. Voisin sanoa että se on 80 prosenttia harjoittelustani. Yritän saada hyvän lihastasapainon. Varsinkin lantioni ei toimi vielä kunnolla, se menee helposti lukkoon. Ja jos se on lukossa, en treenaa lainkaan, koska myös muut lihakset menevät silloin jumiin. Kun saan lantioni kuntoon, aion lisäta juoksumääriä ja aloittaa loikkaharjoitukset. Lantioni takia käyn usein kiropraktikon luona, Osowski selvittää.

Osowski pyrkii eteenpäin ilman valmentajaa

-En tee paljoa punttia, ehkä noin kerran viikossa. Käytän vain kevyitä painoja, ja tangolla teen vain harvoin jotain, Osowski selvittää.

-Vastusvetoja tein talvella muutaman kerran, ja ne tuntuivat hyviltä. Tulevana harjoituskautena niitä lisätään, Osowski suunnittelee.

Hyvä kehitys ei siis johdu lisääntyneistä harjoitusmääristä, vaan parantuneesta lihaskunnosta.

-Kaikki lihakseni ovat paremmassa kunnossa. Olen harjoitellut eri tavalla. Vähemmän juoksua ja puntteja, mutta enemmän aerobista harjoittelua. Olen myös käynyt LPG-hoidolla (hierontaa alipaineella), ja voi olla, että sekin on auttanut, Osowski miettii.

-Olen satsannut paljon urheiluun koko elämäni, ja olen tyytyväinen, että nyt on mennyt näin hyvin. Ennen tuntui, että epäonnistun koko ajan koska vammoja oli niin paljon, eikä tullut menestystä, Osowski pohtii tyytyväisenä.

-Tällä hetkellä 100 metriä on päämatkani. Voi olla, että juoksen ensi vuonna vain 100 metrin kilpailuja, Osowski kaavailee.

Osowskin nimi on näkynyt aina silloin tällöin piirikunnallisissa kilpailuissa myös heittolajien tuloslistoilla. Miten olisi 10-ottelu?

-Olen otellut kaksi kertaa kymmenottelun läpi. En kuitenkaan uskalla hypätä korkeutta, koska ponnistusjalasta on jo kerran mennyt eturistiside poikki ja kierukka rikki. Muut minulle surkeat lajit ovat seiväs, keihäs ja 1500 metriä.

Andreas Osowski nousi tänä kesänä suomalaisten sprintterien eturiviin. Kauden tärkeimmässä kilpailussa hän leikkasi maalilinjan toisena, eli yhdellä tavalla arvioituna hän oli Suomen toiseksi nopein mies. Tilastoaikoja tarkasteltaessa asia ei kuitenkaan ole näin, vielä. Ehkä jo ensi kaudella?

Kimmo Mäkeläinen, 28.09.-03