Vilppilähdön paljastimet aiheuttivat ongelmia Vaasassa

Vaasan Kalevan kisoissa pikajuoksujen lähtöjen valvonnassa käytettiin apuna elektronisia reaktiomittareita. Näin saatiin tehokkaasti eliminoitua epäilyttävät aavistuslähdöt, mutta ongelmia syntyi silti. Tällä kertaa päänvaivaa syntyi ennen laukausta kuuluvasta piippauksesta.

Vaasassa käytetyt vilpinpaljastuslaitteet piippaavat samalla hetkellä kuin pistooli pamahtaa, jotta ulkoradoilla olevat juoksijat saisivat tasa-arvoisen aseman, kun äänen aiheuttamaa viivettä ei ole. Heti perjantaina aamupäivällä juostussa miesten 400 metrin ensimmäisessä alkuerässä piippaukset aiheuttivat kuitenkin epäselvyyksiä.

Ongelmat henkilöityivät Tuusulanjärven Urheilijoiden Risto Koskelaiseen.

- Ensimmäinen lähtöyritys ammuttiin takaisin, koska olin muka ottanut vilppilähdön, Koskelainen kertoo. Myöhemmissä tarkasteluissa ulkoradalta lähteneen Koskelaisen reaktioajaksi paljastui 0,179 sekuntia, eli täysin laillinen lukema. Myöskään videotarkastelussa ei näkynyt minkäänlaista merkkiä vilppilähdöstä. Koskelaisen radan taakse kuitenkin vietiin keltainen varoituslaikka merkkinä vilppilähdöstä.

- En tiennyt alun perin, että piippauksesta saa startata, mutta lähdin siitä liikkeelle vaistomaisesti, koska se oli niin kova. Kysyin ennen seuraavaa starttia lähdön takaisin ampuneelta lähettäjän apulaiselta, että mistä pitää lähteä, piippauksesta vai pamauksesta. Mies ihmetteli, että mistä piippauksesta, eikä edes kysynyt muilta, vaikka kuinka yritin tentata, Koskelainen muistelee.

Lähettäjän apulainen oli todennäköisesti siis havainnut Koskelaisen irtoavan telineistä ennen kuin on kuullut omin korvin laukauksen.

- Ajattelin, että jos kerran piippauksesta tulee vilppilähtö, niin pamauksesta sitten. Piippauksen ja pamauksen väliä oli arviolta kaksi kymmenystä, ja toisen lähdön reaktioaikani olikin 0,415, kun otin muutenkin sen varman päälle, Koskelainen jatkaa.

Sähläyksen lopputulos oli Koskelaisen kannalta varsin ikävä. Hän oli ensimmäinen loppukilpailusta pudonnut juoksija, ja marginaali oli erittäin kiusallinen kolme sadasosaa.

- Jälkikäteen kilpailun johtaja ja tuomarineuvoston puheenjohtaja myönsivät, että on tapahtunut virhe, mutta asialle ei voi mitään. Reaktioajat olisi pitänyt käydä katsomassa koneelta, jolla ne heti näkyivät. Lähettäjä itse ja muut toimitsijat sanoivat ihmetelleensä, että oliko se muka vilppilähtö. Lähtö olisi pitänyt mitätöidä, Koskelainen kertoo.

- On omituista, että toimitsijat eivät tiedä miten laitteet toimivat, Koskelainen ihmettelee.

- Minulle sanottiin, että olisi heti pitänyt sanoa asiasta, ei apulaislähettäjälle vaan itse lähettäjälle, eli kipittää noin sadan metrin päähän. Urheilijoille oli muka informoitu, että enää ei lähdetä vain laukauksesta, vaan myös piippaus käy. Ei siitä ainakaan kisainfossa mainita, eivätkä muutkaan urheilijat tuntuneet siitä tienneen, hän jatkaa.

- Harmittaa paljon, että kauden pääkisa meni osittain järjestäjien piikkiin. On huono asia, että urheilijat eivät saa tehdä virheitä, mutta toimitsijat saavat. Jos toimitsija mokaa, sanotaan että olemme pahoillamme, mutta jos urheilija tekee virheen, hän on yleensä ulkona pelistä, Koskelainen kritisoi.

Kilpailujen kuluessa järjestäjät tiedottivat satunnaisesti juoksijoille asiasta. Esimerkiksi ratakierroksen finaaleissa asiaa toitotettiin kuuluvasti, ja naisten 200 metrin alkuerissä juoksijoille kerrottiin, että piippauksesta saa lähteä. Miesten 200 metrin juoksijoille kukaan ei kuitenkaan puhunut asiasta mitään.

Kimmo Mäkeläinen, 09.08.-04