Kotiyleisö piiskasi Marc Raquilin vauhtiin Pariisissa

Marc Raquilia ei oltu koskaan nähty aikuisten arvokisojen loppukilpailussa. Kotiyleisön tuki kuitenkin siivitti tämän hurjaan loppuvetoonsa luottavan varttimailerin elämänsä juoksuun, joka vei hänet aina MM-kisojen pronssipallille saakka.

Marc Raquil voitti EM-pronssia vuonna 1999 Göterborgissa 22-vuotiaiden sarjassa ja 2000 Gentissä aikuisten hallikisoista. Sittemmin ei arvokisoista ole ollut tuomisina kuin pettymyksiä ja karsiutumisia. Sydneyn olympialaiset päättyivät toisiin alkueriin, Edmontonin MM-kisat ja Münchenin EM-kisat välieriin.

Uran parhaat voitot olivat tulleet Euroopan Cupin kilpailuista. Raquil voitti ratakierroksen niin vuonna 2001 Bremenissä kuin vuonna 2003 Firenzessäkin. Noista juoksuista olivat peräisin uran ainoat 45 sekunnin alituksetkin.

Pariisin MM-näyttämöllä Stade de Francella Raquil teki alusta asti laadukasta työtä. Hän voitti alkueränsä (45,49) ja välieränsä (ennätystä sivuava 44,88). Raquilin välieräaika oli kuitenkin vasta kuudenneksi nopein, sillä ensimmäisessä erässä jouduttiin luukuttamaan oikein tosissaan finaalipaikan varmistamiseksi. Loppukilpailupaikan ottaminen ei ollut mikään helppo nakki, sillä välierien jälkeen katsomoon poistuivat esimerkiksi hallitseva maailmanmestari Avard Moncour, Euroopan mestari Ingo Schultz ja britti Daniel Caines. Edes 45 sekunnin alitus ei riittänyt takaamaan loppukilpailupaikkaa, minkä saivat todeta Saudi-Arabian Hamdan Al-Bishi ja Kongon Gary Kikaya, jotka molemmat kellottivat välierissä ajan 44,99.

Raquil sai MM-finaaliin seurakseen toisen ranskalaisen, sillä myös Leslie Djhone selvitti tiensä loppukilpailuun.

Zidane radalla?

Finaalijuoksussa, kuten muissakin MM-kisojen esiintymisissään, Raquil avasi hitaan oloisesti mutta tuli loppusuoran kuin lentäen muiden kangistuessa maitohapot jäsenissään. Loppukirin ajoitus oli täydellinen. Vielä parikymmentä metriä ennen maalia Raquil oli jossain kuudennen sijan tuntumassa, mutta maalilinjalle hän heittäytyi kolmantena uudella maansa ennätyksellä 44,79.

- Yritin kyllä lähteä telineistä nopeasti, mutta minulla ei ole samaa perusnopeutta kuin Lesliellä. Onneksi kestävyyteni kompensoi puutteitani nopeudessa, Raquil kommentoi Pariisin MM-kisojen verkkosivuilla.

- Tunsin itseni todella väsyneeksi puolimatkassa, mutta tiesin pystyväni kovaan loppuvetoon samalla kun vastustajieni pannuista alkaisi höyry olla vähissä. Näin tapahtui, mutta ei lainkaan niin kuin olin kuvitellut, Raquil jatkoi.

Raquilin loppuveto jäi todella viime tippaan, hän työntyi aivan viimeisillä senteillä ohi Jamaikan Michael Blackwoodista. Miesten maaliintulojärjestystä tutkittiin pitkään maalikameralla, ja lopulta taisto ratkesi ranskalaisen eduksi sadasosasekunnin marginaalilla.

Kotiyleisö mylvi sydämensä pohjasta varttimailerikaksikon taistellessa mitaleista. Se ei huutanut turhaan, sillä Raquilin pronssin lisäksi yleisön tuki siivitti Leslie Djhonen uuteen ennätykseen (44,83) ja viidenteen sijaan. Kauas ei mitali jäänyt hänenkään ulottuviltaan. Yleisö huusi lopussa niin rajusti, että illan mestari, Yhdysvaltojen Jerome Young, kertoi jälkeen päin pelänneensä Raquilin ajavan hänetkin kiinni.

- Stade de France rokkasi kuin vuonna 1998. Yleisö huusi lähtöhetkellä niin paljon, että luulin Zidanen olevan radalla. Mutta ei, se huusi meille, Raquil ihmetteli.

Viestissä haaste Yhdysvalloille

Lisää menestystä oli luvassa pari päivää myöhemmin 4x400 metrin viestistä. Ranskan kova joukkue lähti haastamaan pitkän viestin kestoennakkosuosikki Yhdysvaltoja. USA:n toista osuutta vienyt Tyree Washington lähti omille teilleen, mutta ankkuriosuudella nähtiin toisinto henkilökohtaisesta kilpailusta. Marc Raquil rutisti itsensä Jamaikan viestiä vieneen Michael Blackwoodin ohi ja ahdisteli kärjessä edennyttä Jerome Youngia. Matka loppui kesken, mutta Ranska kuittasi MM-hopeaa uudella maan ennätyksellä 2.58,96. Kiinnikurottavaa Yhdysvaltoihin jäi kahdeksan sadasosaa.

- USA tietää nyt, miten kovia olemme ensi vuonna Ateenassa ja tekee varmasti parhaansa säilyttääkseen asemansa, Ranskan toista osuutta kuljettanut Stephane Diagana jutteli juoksun jälkeen.

Pariisin MM-kisojen jälkeen Raquilin harjoitteluun tuli taukoa jännevamman takia, mutta sittemmin hän on taas päässyt tehokkaan treenin makuun.

- Olen pikkuhiljaa pääsemässä takaisin kuntoon. Olympialaisiin on seitsemän kuukautta, mikä on hyvä asia, sillä se antaa minulle aikaa huippukuntoon pääsemiseen, Raquil totesi tammikuun lopulla IAAF:n verkkosivuilla.

- Haluan olla ensimmäinen ranskalaisurheilija, joka selvittää tiensä 400 metrin olympiafinaaliin, ja voittaa olympiakultaa, Raquil kaavailee.

Mielessä siintää myös mahdollisuus osallistua olympialaisissa myös 200 metrin juoksuun. Siinä lajissa Raquilin ennätys on 21,11, mikä on juostu vuonna 2001. Viime kesänä matka taittui aikaan 21,31, mutta 1,5 sekuntimetrin voimakkuudella puhallellut vastatuuli söi ajasta sadasosia.

Ranska lienee Yhdysvaltojen vahvin haastaja pitkässä viestissä, ja Marc Raquil on Euroopan ehkä suurin toivo henkilökohtaisella varttimaililla.

Kimmo Mäkeläinen, 15.05.-04